Ruoantuoksu, iloinen häärääminen ja ehtymättömät voimavarat ovat tarttuneet äitimyyttiin tiukkaan. Siinä ne ovat olleet vuosikymmenten ajan. Kuka piru ne siihen liimasi?

Äitimyyttiä yritetty rapsutella vuosien saatossa paljaammaksi, mutta aina tulee joku, joka ärähtää liiallisista vapauksista ja pyhään kuvaan kajoamisesta. Ehkä se on toinen äiti, hallitus "säästötalkoineen" tai kasvottomat, kaikkitietävät keskustelupalstalaiset.

Kirjailija Pauliina Vanhatalo kertoo HS:n artikkelissa omasta äitiydestään, joka ei tunnu myötäilevän äitimyytin kupeita. Hän kertoo syyllisyydestä oman elämänsä - tai oikeastaan oman itsensä - säilyttämisestä äitiyden pyörteessä, ja lopulta itsensä hyväksymisestä. Mahdollisuus tehdä äitiydestä omanlaisensa todennäköisesti turvaa ainakin osaltaan sen, että lapsia ylipäänsä syntyy yhteiskunnassa, jossa niiden saantia on mahdollista itse säädellä. Jos siis äitimyytin muotti on sinulle(kin) liian ahdas, kapea tai muuten vääränlainen, ole uskollinen itsellesi ja omalle luonteellesi.

Äitiys ei ole tiettyjen tekojen suorittamista (oma tekemä ruoka), vaan huolenpitoa (fyysisen ja henkisen ravinnon turvaamista). Huolta on pidettävä sekä lapsesta että itsestä, ja sen teet parhaiten itsesi näköisellä muotilla.

 

Nunu

ps. Jos olisin korni (mitä en tietenkään ole), olisin laittanut kuvituskuvaksi piparkakkumuotteja. Vältyit siltä, mutta säästin kuitenkin itselleni oikeuden kliseiseen paatoksellisuuteen. 

Kommentit (2)

fortheloveofla

Hieno blogi. On lupa olla kadottamatta itseään äitiyteen ja silti olla hyvä äiti.

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016