Mitä muutakaan voi kuin uskoa kohtaloon? Sattumaan uskominen on liian ahdistavaa - saati, jos alkaisi pohtia kaikkien omien valintojensa vaikutuksia elämäänsä. Hyvä, kun pystyy päättämään seuraavan päivän ruokaostokset.

Kohtalo on ikään kuin aina omalla puolella. Sillä on aina jokin suurempi tarkoitus varallemme. Ja jos ei olekaan, niin sekin on kohtalo.

Minua jaksaa kiinnostaa, mihin meistä kustakin olisi, jos olosuhteet olisivat optimaaliset. Jos lapsuudesta saakka saisi tukea, kannustusta ja kaikissa paikoissa tekisi oikeita valintoja. Uskon, että meistä olisi mihin vaan. 

Jos minulta kysytään nature vai nurture niin valitsen ehdottomasti jälkimmäisen. Enkö siis usko kohtaloon? Ehkä uskon elämän varrella muuttuvaan kohtaloon, sellaiseen, jonka varrella on kasvun paikkoja, jotka vievät meidät kohti vääjäämätöntä.

 

Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016