Kiitos ja anteeksi ovat sanoja, jotka pikkulapsille opetetaan ensimmäisten joukossa. Niitä toistellaan kotona, päiväkodissa ja mummoloissa. Meidän tytöllä ne menivät joskus vähän sekaisinkin. "Anteessi äiti", hän saattoi sanoa ruokaa saadessaan. Miten liikuttavaa! 

Sittemmin sanat ovat löytäneet hienosti oikeat käyttöyhteytensä. Anteeksi on vielä toistaiseksi tyttärelle helppo sana, vaikkakin sen käytöstä joutuu välillä muistuttamaan. Kiitos tulee useammin myös ilman erillistä muistutusta.

Entä vanhempana sitten? Itselleni kiitos tuntuu olevan helpompi sana kuin anteeksi. Mitä tästä voidaan päätellä? On helpompi kiittää toista kuin moittia itseä. Joskus parisuhteessa molemmista sanoista tulee kaupankäynnin välineitä. "Minä sanon anteeksi, jos sinä kiität" ja niin edelleen. Tässä vaiheessa sanojen tarkoitus jo hämärtynyt, sillä niiden ei tulisi olla ehdollisia.

Tässäkin asiassa voimme ottaa mallia lapsista ja pyrkiä sanomaan näitä sanoja silloin, kun on niiden paikka. Niiden oikean paikan me kyllä olemme jo oppineet.

 

Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016