Olen kadottanut vuosien ja vuosikymmenten varrella useita ystäviä. Ystäviä, joiden olen hyväksynytkin olevan mahdollisesti vain hetkellisiä, mutta myös pitkäaikaisia ystäviä, joiden ei ikinä pitänyt hävitä. Ystävän, jonka kanssa suunnittelimme vanhuksina käyvämme kävelylenkeillä samanlaisissa tuulipuvuissa.

Suren näitä menetyksiä. Mikä meni pieleen? Missä vaiheessa? Olisinko voinut tehdä jotakin toisin? Onko nyt liian myöhäistä?

Joidenkin kadonneiden kanssa on lähennytty uudelleen. Elämäntilanteet ovat paitsi erottaneet, myös yhdistäneet. Viime viikonloppuna otin yhteyttä erääseen kadonneeseen ystävääni, jota en ollut nähnyt ainakaan kuuteen vuoteen. En tiennyt onko hänen puhelinnumeronsa ennallaan, mutta päätin kokeilla onneani. Jo seuraavana päivänä istuin hänen kotisohvallaan. Vuosien aikana oli tapahtunut paljon (itse rakennettu talo, lapsi, opiskeluja, töitä, niitä perinteisiä), mutta silti niin vähän (autokouluhuumori puree yhä). 

Onko sinulta ystävä kadoksissa?

Nunu

Kommentit (1)

Vierailija

Hei! Kiva, kun kävit meillä. 😀 Vaikka aikaa oli kulunut paljon viime näkemisestä, niin kuitenkaan mikään ei kuitenkaan ollut muuttunut. Sama kaveri sieltä kuitenkin tuli käymään. Otetaan treffit uusiksi pian!!

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016