Yritin listata vuoden 2015 tapahtumia ja saavutuksia, mutta mikään niistä ei oikeastaan liittynyt suoranaisesti minuun. Ensimmäisenä kirjasin ylös päiväkodin aloituksen, mikä olikin suuri muutos arkeemme. Mutta lista uhkasi tyssätä siihen. Sitten muistin ikkunoiden pesun, mikä olikin todella valtava saavutus useiden vuosien tauon jälkeen. Tästäkin ihmeestä kiitos menee äidilleni, joka tarttui haasteeseen kadehdittavalla tarmokkuudella. Siinäkö ne vuoden tapahtumat sitten olivat? Lapsi totta kai kasvaa ja oppii uutta kaiken aikaa, mutta ne saavutukset on kirjattu neuvolakorttiin. Turha niitä on tänne kopioida.

Oma arkeni on ollut tänä vuonna harvinaisen yksitoikkoista: olen juossut töiden ja päiväkodin väliä. Same old, same old, olen vastannut, jos joku on erehtynyt tänä vuonna kysymään minulta mitä minulle kuuluu. Koska teen töitä kotona, karkean arvioni mukaan olen viettänyt noin 95 % vuodestani kilometrin säteellä kotoani. Loput 5 % vuodesta olen tavannut kavereita kahviloissa ja baareissa. Mahtuu mukaan sentäs myös pari hotelliyötä.

Päivät, viikot ja kuukaudet ovat toistaneet itseään. Mitään näkyvää en ole saanut aikaan, paitsi ne ikkunat! Siinäkin olin vain toimeksiantajan roolissa, mutta väitän, että se rooli oli keskeinen lopputuloksen kannalta. Tämän vuoden voisi jakaa aikaan ennen ikkunaan pesua ja aikaan sen jälkeen. Mitään muuta tähdellistä en muista tapahtuneen. Kun vielä sää on ollut melko samanlainen kesät talvet, on vaikea näin jälkikäteen erottaa kuukausia toisistaan.

Eräs massiivinen työprojekti odottaa loppuun saattamistaan, ja se on värittänyt vuoden 2015 omanlaisekseen: vaikeasti hallittavaksi ja keskeneräiseksi. Olen kokenut olevani riittämätön joka ikisen elämässäni vaikuttavan ihmisen suuntaan. Siispä mitä tehdä? Lisää projekteja! Ja niin päätin marraskuussa 2015 aloittaa oman blogin. Se on kuulkaa justiinsa tämä! Blogin myötä olen saanut vaihtelua arkeeni ja olen saanut aikaan konkreettisia tuotoksia nopeassa tahdissa. En ollut pitkään aikaan ollut itsestäni niin ylpeä kuin silloin, kun painoin ensimmäisen kerran oman blogini julkaise-nappia (oikeasti siinä lukee tallenna ja jatka.. elämääkö?). Kahden kuukauden aikana tein sen yhteensä 29 kertaa. Tänä vuonna määrä tulee toivon mukaan moninkertaistumaan ja se yksi projektikin saa vihdoin pisteensä.

Veikkaan, että vuosi 2016 on meidän!

Nunu

 

ps. Haaveilen pääseväni ensi vuonna pitkästä aikaa matkalle. Insipiraatiokuvana toimikoon siis kaunis Buranon saari Venetsian edustalla. Ja ei, tämä ei ole virhe, en tarkoita Muranon saarta, vaan sen kaveria: Buranoa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016