Omana itsenä ihmisten edessä oleminen on mielestäni hermostuttava ajatus, vaikka olenkin siihen pikku hiljaa opetellut.

Minussa asuu kyllä pieni esiintyjä, joka tykkää siitä adrenaliinista, joka syntyy kun saa asiansa sanottua juuri niin kuin pitikin, kun saa ihmiset nauramaan hölmölle jutulle tai kun uskaltaa heittäytyä hetken vietäväksi ja antaa kuulua vaikka karaokessa. Lapsena ujutin itseni mukaan kaikkiin näytelmiin ja esityksiin: jumppasin turuilla ja toreilla sekä lauloin koulun vanhempainillassa (vaikka ei varsinaisti pyydetty). Missä vain oli tilaisuus esiintyä, siellä olin.

Sitten se loppui. Tilalle tuli hävetys. Kaikki itsen ilmaiseminen oli yhtäkkiä noloa. Ja eipä siihen kyllä suomalaisessa koulussa kannustettu. Kerran vuodessa joutui pitämään ehkä esitelmän ja hyvin sitä selvisi kielten opiskelustakin melkolailla puhumatta. Onneksi on kuitenkin mielessä aus, bei, mit, nach, seit, von, zu. Voihan se olla, että juuri noilla saksan sanoilla pääsee joskus pätemään. 

No, nyt lähti taas ajatus karkailemaan. Tule takaisin ajatus! Tulihan se, huh. Elikkäs siis, niin kuin olen jo aiemmassakin postauksessa sanonut, ei muuta kuin häpeää kohden!

 

Nunu

ps. Jos sinulle on hyvät neuvot kalliit, niin kurkkaa esiintymisjännittäjän teesit täältä

Kommentit (2)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016