* kuvan hylje ei liity asiaan. Tämä ei myöskään ole yhteistyöpostaus Siljalinen kanssa

 

Mitä pitäisi ajatella siitä, että vanhainkodin mummot ja papat silittävät robottihyljettä? Ymmärrän, että "kehitys kehittyy" ja automatisaatio on nykyaikaa, mutta onko tämä vasta alkusoittoa?

Entä laamat sitten? Muutama vuosi sitten media täyttyi laamoista ja alpakoista, niitä käytettiin terapiaeläiminä ja niitä vietiin vanhainkotiin rapsuteltaviksi. Tiedän, ettei sovi vitsailla vanhusten tai kenenkään muunkaan yksinäisyydellä, mutta onko kaikki muu todella jo tehty? Onko vanhainkoteihin yritetty saada ihmisiä? Kannustettu sukulaisia käymään? Onko vanhusten yksinäisyydestä yleensäkään puhuttu riittävästi?

On kiinnostavaa, että vanhusten asiat tuntuvat aina jäävän muiden asioiden jalkoihin. Me kaikki kuitenkin (toivottavasti) vanhenemme. Se on oikeastaan ainoa elämänvaihe, jonka luulisi olevan jokaisen (poliitikonkin) intressissä, sillä keneltäkään elävältä vanhuus ei ole vielä mennyt ohi. Se on joko tulossa tai se on juuri käsillä. Uskallatko ajatella millaista on vanhainkodissa vuonna 2050?

 

Terveisin
Nunu

PS. Jos sinulla on läheisiä vanhainkodissa, käy vierailulla. Yksi eniten minua kaduttava asia elämässäni on, että en käynyt katsomassa mummuani riittävästi viimeisten vuosien aikana.

Kommentit (2)

Jep

Hienoa, että kirjoitit tästä aiheesta! Olen juuri tänään ikävöinyt edesmennyttä mummiani, joka oli minulle niin läheinen ja rakas. Ja tuskinpa vähiten siksi, että eilen oli itsenäisyyspäivä ja hän toimi lottana ja lauloi minulle usein tuota veteraanin iltahuutoa. Silloin en ymmärtänyt lyriikkaa, mutta nyt kun ne ovat auenneet, saa se silmäni kosteaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä, että niin kiire ei saa omassa elämässä olla, etteikö kävisi isovanhempiaan(ja muitakin läheisiä) tarpeeksi usein katsomassa.

Ps. Olipa kiva huomata, että tunnistan sinut näistä blogiteksteistä sinuksi:).

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016