Minä haluaisin haaveilla, mutta en tiedä mistä haaveilisin. Mielestäni ihminen tarvitsee unelmia, joihin voi uppoutua silloin, kun elämä potkii päähän. Silloin olisi pakopaikka, johon suunnata ajatuksensa huonona päivänä. Se, että ei osaa nimetä haaveitaan, ei tarkoita mielestäni sitä, että asiat ovat jo täydellisesti. Omassa tapauksessani haaveiden puute kertoo lähinnä näköalattomuudesta. Mielestäni haaveet ja unelmat  toimivat parhaimmillaan rentoutuskeinona ja kompassina omalle elämälle.

Haaveiden ei tarvitse olla isoja eikä kalliita, mutta jotakin konkreettista ne voisivat olla. Taas kerran vaikeampaa on nimetä asiat, joista ei haaveile, kuin asiat, joista haaveilee. En halua omakotitaloa, en halua venettä enkä kesämökkiä. No, nämä olisivatkin niitä kalliita haaveita. Joillekin niiden tavoitteleminen tuo varmasti iloa. Haaveissaan voi kuvitella itsensä rapsuttamassa kesämökin kukkamaata ja sukeltamassa järven pehmeään syleilyyn. 

Me kaikki varmasti haaveilemme onnellisuudesta ja mielenrauhasta. Nämä ovat kuitenkin liian abstrakteja haaveita. Ne pitäisi saada palasteltua konkreettisiksi asioiksi, mielikuviksi ja toteutettavissa oleviksi asioiksi. Mitkä asiat tuovat minulle onnea tänään? Entä pidemmällä tähtäimellä? Miten voisin edesauttaa haaveideni toteutumista?

Meitä kehotetaan keskittymään hetkeen, elämään elämäämme tässä ja nyt, olemaan tyytyväisiä siitä mitä on. Mutta ei unelmiin uppoutuminen ole sitku-elämää. Sitähän tehdään tässä ja nyt, kaikilla aisteilla ja koko keholla. 

Unelmoikaa! Niin aion minäkin tehdä.

Terkuin,
Nunu

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016