Olen (entinen) esiintymisjännittäjä. Jännitän toki edelleen, mutta nykyään jännittäminen ei ala puolta vuotta ennen tiedettyä esiintymistä. Esiintymisjännitys oli kohdallani pahinta yliopistoaikoina, kun yhtäkkiä piti ryhtyä aikuiseksi ja argumentoida professorien ja fiksujen (ei-jännittävien) kurssilaisten edessä. Olen kyllä myöhemmin ymmärtänyt, että taisivat ne muutkin jännittää. 

Kuvituskuvana ja metaforana toimikoon jäätynyt ruusu, jonka bongasin tänä aamuna pihalta. Nykyään joudun/saan esiintyä aika ajoin "asiantuntijan" roolissa. Ikä on tuonut kaivattua varmuutta esiintymiseen. Eniten on kai auttanut, että en enää ota itseäni niin vakavasti kuin nuorempana. Nuorena aikuisena olin säälimätön itseäni kohtaan ja ajattelin tyypilliseen tapaan olevani ainoa jännittäjä. Kun jännitys nykyään nostaa päätään - aina se nostaa - rauhoittelen itseäni seuraavilla ajatuksilla ja keinoilla.

1. Mene tilanteeseen asia edellä. Tällä tarkoitan sitä, että ihmiset ovat tulleet kuuntelemaan sitä, mitä aiheesta kerrot eikä sitä, miten sen kerrot. Tarkoitus on siis siirtää huomio muotoseikoista asiaan.

2. Yleensä ihmiset ovat esiintyjän puolella. Tämä liittyy ensimmäiseen kohtaan, sillä ihmiset ovat yleensä tulleet kuuntelemaan sitä, mitä sinulla on kerrottavana tietystä asiasta. He haluavat, että saat asiasi kerrottua. Työkseen viihdyttäjät ovat asia erikseen!

3. Harjoittele alku sujuvaksi. Vaikka et opettelisi ulkoa koko esitystä (tämä on harvoin mahdollista), käy muutaman kerran ääneen läpi esityksen alku. Alussa on syytä kertoa oma nimi (unohtuu varsin usein!) ja toivottaa kuulijat tervetulleiksi myös omasta puolestasi. Sen jälkeen on hyvä kertoa lyhyesti oman esityksen aiheesta ja siitä, miten ja miksi aiot tuosta aiheesta puhua. Olen huomannut, että kun esitys lähtee hyvin käyntiin, se yleensä myös jatkuu hyvin. Alun haparointi jää helposti harmittamaan ja vaivaamaan esityksen ajaksi, kun taas myöhemmät sönkötykset eivät enää "kaada" venettä (tai jäädytä ruusua..haha).

4. Mene ajoissa paikoille, jotta voit varmistaa teknisten vimpainten toimivuuden ja tutustua yleisöön. Yleisöön voi tutustua ihan vain silmäilemällä (ehkä voi jopa etsiä valmiiksi ystävälliset kasvot yleisön joukosta) tai jutustelemalla. Mikäli oma esitykseni ei ole ainoa vaan edelläni on muita esityksiä, pyrin avaamaan suuni ennen omaa esitystäni. Ehkä kysyn edellä olevan esityksestä jotain tai sitten vaihdan muutaman sanan vierustoverin kanssa. Tällä tavalla lämmittelen omaa vuoroani varten ja samalla saan taas huomion pois itsestäni.

5. Tee tämän päivän parhaasi. Kaikilla tulee välillä huonoja päiviä, sanat takertuvat kurkkuun ja suu kuivuu jännityksestä. Ei se mitään, sinä kuitenkin teit sen! 

 

Voit jakaa kommenttiboksiin omat niksisi.

 

Terkuin,
Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016