Pyörittelin muutaman kerran silmiäni, kun luin Anna Perhon (MN 1/2017) kolumnin unelmista. Perhon mukaan haaveilu on "turhanpäiväistä viihdettä", ja unelmoinnin sijaan meidän pitäisi asettaa itsellemme tavoitteita. Unelmoija kuulemma odottelee ihmeitä, kun taas tavoittelija tekee ne todeksi.

Väärin. Tavoitteet vaativat taustalleen unelmia, isoja ja pieniä. Ei elämä voi olla pelkkiä suorituksia ja oman elämän osavuosikatsauksia. Me tarvitsemme unelmia ja aikaa unelmoinnille. Unelmointi on sitä paitsi mitä parasta ajanvietettä, se on pieni pako arjesta. Unelmointi paitsi lataa akkuja, on myös edellytys Perhon peräänkuuluttamille tavoitteille. Ei kaikkia unelmia tarvitse samantein toteuttaa, antaa niiden kypsyä omassa rauhassa tai muuttaa muotoaan. "Elämän odotushuoneessa" on joskus vähintään yhtä mukavaa kuin toimenpidehuoneessa.

Kuka sanoo, että unelmat eivät voisi olla vähän pienempiä kuin ikuisesti seesteinen mieli tai maailmankuuluisuus? Itse unelmoin tällä hetkellä vaikkapa siitä, että saan istua kahvikupposen kanssa ulkona ja tuntea kevään ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet poskillani. Unelmoin myös muutamasta muusta asiasta, jotka pidän toistaiseksi itselläni. Kun elämä potkii päähän, uppoudun niihin.

Siispä, Anna Perhon kauhuksi aion uudenvuoden lupauksena lisätä unelmointia! Tuletko mukaan?

 

Nunu

ps. Olen kirjoittanut aiemmin unelmista ja unelmoinnista ainakin täällä, täällä ja täällä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016