Välillä tämä arki on varsinaista jonglöörausta. On työtä, perhettä, omia/puolison/laps(i)en menoja ja harrastuksia ja ainiin, parisuhdekin vielä. Jonglöörauksessa kaksi palloa on vielä aika helppoa ja hallittavissa. Kolmellakin pallolla saattaa sujua hetken harjoittelun jälkeen, ellei mikään sotke rytmiä. Jos joku heittää uuden pallon sieltä sivusta mukaan, koko homma uhkaa kosahtaa. Yleensä silloin kaikki pallot karkaavat käsistä ja lentelevät sinne tänne. Siinä se aika sitten menee niitä keräillessä ja miettiessä, että mitenkäs tää homma taas pyörikään. 

Mitä silloin konkreettisesti tapahtuu, kun palloja on yhtäkkiä enemmän kuin pystyy handlaamaan? Kiireisen marraskuun huipennukseksi pallot lähtivät käsisistäni tämän viikon maanantaina ihan toden teolla. Minun piti ehtiä junaan aikaisin aamulla yön yli kestävää työmatkaani varten, mutta olin unohtanut laittaa herätyksen päälle. Sisäinen kelloni herätti minut n. 45 minuuttia ennen junan lähtöä, ja koska en asu lähelläkään juna-asemaa, oli paniikki valmis.  "Mä myöhästyn, mä myöhästyn" mantralla alkoi siis maanantaiaamuni. Jouduin herättämään kanssanukkujat eli mieheni ja tyttäreni kesken unien, jotta he voisivat heittää minut autolla lähimmälle juna-asemalle, josta voisin mahdollisesti ehtiä mukaan junaan. Viisi minuuttia heräämisen jälkeen olimme silmät ristissä autossa koko porukka ja toivoimme, että tiellämme ei olisi ruuhkaa. Ehdin! Myöhemmin junassa kävi vielä ilmi, että olin epähuomiossa ostanut lipunkin väärään junaan. Näemmä junaan, johon sisäinen kelloni olisi taipunut eli myöhempään junaan. Käytännössä tämä aamujuna on kuitenkin ainoa mahdollinen juna, jolla ehdin ajoissa perille. Kun söin hiki päässä aamupalaa ravintolavaunusssa, ymmärsin, että nyt ei tämän jonglööraajan taidot enää riitä. Liikaa palloja. 

Vaikka ehdinkin junaan, ei äkkiherätys ollut mukavin tapa aloittaa viikko. Ei minulle eikä varmasti muulle perheelle. Viikko jatkui vielä flunssalla niin, että kotiin päin matkustaessani päässä humisi ja junavaunussa soi niistomusiikkini. Onneksi nyt on perjantai. Flunssa on melkolailla parantunut ja maanantain sekoilustakin on kutakuinkin toivuttu. Almanakka ammottaa onneksi tyhjyyttään viikonlopun osalta. Ainoastaan huomenna on tiedossa mukavaa yhdessä oloa siskontytön kanssa, kun monivuotisen perinteen tapaan askartelemme yhdessä joulukortteja ja leivomme muutaman piparkakun (valmistaikinasta totta kai).

Kai sitäkin voi oppia: jonglöörausta nimittäin. 

Loppukevennykseksi aiheesen sopiva youtube-video nimeltään Pidä katse pallossa.

 

Hyvää viikonloppua!

Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016