Kirjoitukset avainsanalla Roosa nauha

Radiohiljaisuus ei tarkoita sitä, että villasukkarintamalla ei ole tapahtunut mitään. Päinvastoin! Homma on edennyt rivakasti ja villasukka alkaa olla jo hyvällä mallilla. Tai no, hyvällä mallilla ja hyvällä mallilla. Tarkoittaa sitä, että olen onnistuneesti saanut silmukat kahdelta puikolta neljälle ja viidennellä osannut neuloa! Langat ovat niin kauniit ja raitaa kun neulon, niin pääsen nauttimaan kaikista ihanista Roosa-värisävyistä. Ja koska haasteen pitää valmistua lokakuun aikana, pitää hieman ohjetta oikaista - ajattelin lyhentää vartta reippaasti ja neuloa nilkkasukat.

Ensimmäinen ongelma muodostuu raitojen neulomisesta. Mukaan tulee aina värin vaihdon yhteydessä uusi lankakerä ja yhtäkkiä huomaan, että roikotan mukanani monta lankarullaa, joiden narut ovat sikinsokinsekaisin koko ajan. En tiedä, miten pitäisi toimia, mutta hermostuksissani leikkaan kaikki langat poikki. Huomattavasti helpompaa, mutta seuraakohan tästä jotain jatko-ongelmia?

Toinen ongelma on lähestyvä kantapää. Tiedossa on tutustuminen villasukan neulomisen ammattislangiin eli kantapäänkäännökseen ja kiilakavennukseen ja ennen kaikkea teorian toteuttaminen käytäntöön. Kääk.

Sitä ennen huomaan, että yksi moka on jo tapahtunut, mille en enää osaa tehdä mitään. Koska teenkin nilkkasukat polvisukkien sijaan, olisi pitänyt kenties tehdä jotain kavennuksia jossain vaiheessa. Nyt sukka näyttää siltä, että se on tarkoitettu erittäin paksunilkkaiselle yksilölle. Saattaa siis olla (melkoisen) löysähkö sukka 14-v tyttärelleni, joka urheasti lupaa käyttää sukkia, jos ne vain suinkin saan jossain vaiheessa valmiiksi. Mistähän lie moinen epäusko... Ehkä olisi pitänyt purkaa jo neulottua ja tehdä matkan varrella niitä kavennuksia, mutta en uskalla lähteä purkamaan mitään. Olen varma, että tuhoaisin kaiken ja homma ns. kusisi täysin.

Homma siis jatkuu vauhdikkaasti. Oikein harmittaa, että piti pitää runsaan viikon tauko hommassa syysloman vuoksi (en kehdannut ottaa tekelettä mukaan matkalle, siskoni sai niin hillittömän naurukohtauksen "sukkani" nähdessään, että näin parhaammaksi neuloa sitä vain tiukasti kotona neljän seinän sisällä). 14-v valkun koeviikko myös verotti videokuvaus- ja editointipalveluita, joten sen vuoksi päivityksiä tulee nyt vasta. Tällä viikolla onkin luvassa useampi iloinen videopläjäys, sillä lokakuu on aivan kohta lopussa ja neulon vimmatusti yötäpäivää kuin kone. Valmista on saatava!

Ehdottomasti haasteellisin ja vaikein haaste tähän mennessä. Yhden asian joudun jo tässä vaiheessa toteamaan: kahta sukkaa en missään nimessä ehdi lokakuun loppuun mennessä neuloa, mutta yhden kyllä ihan varmasti. Ja sen verran asia kyllä jää kismittämään, että aion neuloa yhdet sukat joululahjaksi itselleni vielä tänä syksynä. Kauniit, sopivat ja lämpimät.

Kommentit (0)