Kirjoitukset avainsanalla 30 minuuttia

Uskomatonta, onnistuin!

Uskottava se on.

Mä tein sen! Mä tein sen!

Pitkäperjantain aamu valkeni niin kauniina, että ajattelin kokeilla, miltä juoksu maittaa uusilla kengillä ja kustomoiduilla pohjallisilla. Olin myös polvikivun vuoksi ollut levossa kolme päivää, joten ajattelin varovaisesti kokeilla, miltä tuntuu.

Keli oli jo niin keväinen, että lähdin polvipituisilla jumppahousuilla, topilla ja ohuella juoksutakilla liikkeelle. Varoiksi teippasin myös vasemman polven ja laitoin jalkoihini upouudet kengät.

Olo oli niin hyvä, että iskin appsiin 2 x 10 + 5 minuuttiset. Ajattelin ensin juosta kymmenen minuuttia, ja jos tuntuu pahalta, kävellä reippaasti 5 minaa ja sitten taas juosta kymmenen. Ja jos taas juoksu kulkee, niin eikun jatkuvaa juoksua vaan. Halusin siis kokeilla, onnistuuko puolen tunnin juoksu jo. Siskoni lähti mukaan reippailemaan ja tsekkaamaan, miten hommassa käy.

Valitsimme hiekkatien ja reitiksi sellaisen, jossa ei suuria korkeuseroja ole vaan pääsee nauttimaan melkolailla tasaisesta menosta. Juoksin, juoksin ja juoksin. Yllättävän hyvin meni eikä vartin jälkeen tuntunut sen kummemmalta. Hengitys kulki, kengät toimivat kuin unelma, polveen ei sattunut. Vauhti ei mikään päätä huimaava ollut, eli kuten sisareni totesi, että "et tosiaankaan mikään maantiekiitäjä ole". Mutta eteenpäin koko ajan ja juosten, ilman minkäänlaisia "kohta kuolema koittaa" tai "en pysty, en jaksa" mietteitä tai oloa. Kymmenen minuuttia ja viimeisen viiden minuutin piippaus. Olo tuntui erittäin riemukkaalta! Minä pystyn tähän, ei voi olla totta!

Viimeinen viiden minuutin juoksu ja TADAAAAA! Kädet ylös voiton merkiksi ja Jihuu! Mä tein sen! -huuto!

En ikinä olisi uskonut, että jaksan neljän viikon harjoittelun jälkeen juosta puoli tuntia putkeen ja näin kevyesti. Jos minä pystyn tähän, kuka tahansa pystyy!

Me Naisten Maailman helpoin juoksukoulu on lunastanut lupauksensa. MOT!

Puolen tunnin juoksun jälkeen jalat eivät olleet makaronia enkä ollut liiemmälti hengästynyt. Reippailimme vielä reilu kymmenen minuuttia rivakkaa kävelyä takaisin mökille. Vitsi, että oli hyvä fiilis! Monet oikeat juoksijat varmaan hymyilevät tälle saavutukselle, eihän tuo ole mitään. Mutta tällaiselle nollajuoksijalle saavutus on vuoren valloitukseen verrattava suoritus ja olen itsestäni tosi ylpeä :)

Seuraavaksi ohjelmassa on juoksukunnon ylläpito, vauhdin nostaminen hissunkissun ja osallistuminen Mimmien Vitosen juoksuun lauantaina 17.5. Mä niin aion juosta sen - elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma ever!

Huomioita:

- harjoittelu tekee mestarin - ikivanha sanonta on taas todistettu oikeaksi
- älä tee niin kuin minä eli älä etene ns. perse edellä puuhun. Aloita ensin kunnollisista juoksujalkineista - niistä ei kannata tinkiä. Harjoittelu on paljon tehokkaampaa, kivempaa ja vältyt turhilta vammoilta.
- aloita varovaisesti, kuten tässä Mimmien juoksukoulussa neuvottiin. Tunnet onnistumisen elämyksiä ja etenet ilman turhia pettymyksiä.

Sää perjantaina 18.4.: lähes kymmenen astetta lämmintä, aurinkoista mutta tuulista, erinomainen juoksukeli

Kommentit (1)