Kirjoitukset avainsanalla 4 minuuttia

Hyvä minä ja kummilikka!

Ei olisi haasteen alkupuolella uskonut, että neljän minuutin raja ylittyy tuosta noin vaan. Tai no, hieman ehkä liioittelen. Mutta yllättävän helposti meni!

Tsemppariksi tuli kummilikkani, ja siinä höpistessä aika kului kuin siivillä. Ensimmäistä kertaa alan uskoa, että 5 minuutin raja on mahdollista saavuttaa. Saas nähdä, ei ole enää montaa päivää!

Kommentit (0)

Jaksaa, jaksaa...

Voihan kääk.

On tämä julma haaste. Välillä tuntuu siltä, että kyllähän sitä jaksaa kyykätä seinää vasten vaikka kuinka kauan ja välillä taas reidet huutaa hoosiannaa jo minuutin jälkeen. 

Tänään haasteena oli 3 minuutin rajan ylitys. Eilen jalat tuntuivat niin tukkoisilta, että epäilin tämän päiväisen haasteen onnistumista.

Nappasin henkiseksi avuksi uusimman Me Naiset -lehden ja sieltä Tahdonvoiman mestariksi -artikkelin. Juuri tahdonvoimaa näissä kaikenmaailman haasteissa tarvitaan!

Artikkelin avulla pääsin kuin pääsinkin maagisen 3 minuutin yli!

Seuraavan viikon aikana hätyytellään jo neljää minuuttia. Hui!

Kommentit (0)

Lankutushaaste hyvässä vauhdissa!

Ihanaa, kun on kesä ja lankuttaa voi vaikka pihalla. 13 v valkku tuli mukaan lankuttamaan auringonlaskun aikaan kauniissa iltavalossa. Keskelle sujahti myös viralliseksi valvojaksi appivanhempien labradori Pimu. Neljä minuuttia on niin kauan, että vanha rouva losahti maate väliimme ihmeteltyään aikansa, mitä teemme illalla nurmikentällä.

Kyllä tämä perusolkkarilankutuksen voittaa mennen tullen. Kohta pitäisi jaksaa viisi minaa. Saa nähdä, jaksaako sitä vai ei. Neljän minan kanssakin oli tekeminen. Huh huh.

Kommentit (0)

Sellainen fiilis tuli tänä iltana. Jalat tuntuivat alkumatkasta sata kiloa painavilta, vastatuuli hankaloitti juoksemista ja fiilis ei ollut mitenkään innostunut. Tällaisina päivinä, jolloin työt ja päivän mittaan kuullut ikävät uutiset tuppaavat seuraamaan kotiin, olisi parempi mennä esimerkiksi joogaan tai bodybalanceen hakemaan tasapainoa ja hyvää mieltä.

Mutta olin päättänyt tänään juosta, joten eihän siinä mitään, töppöstä toisen eteen vaan vaikka zombina.

Parin setin jälkeen fiilis alkoikin kohentua. Vastatuuli kääntyi myötäiseksi, mustarastaat lurittivat iltalaulujansa ja edellä loikki ehta jänis. Siis oikea eläin, ei sellainen juoksua kirittävä tyyppi... Juoksu alkoi kulkea ja jalatkin kevenivät. Pikku tiplu sattui matkan varrella. Juoksin Tuusulantien vartta ja liikenteen melun hämäämänä en kuullut 4 minuutin jälkeen appsistani tilulii-kävelymerkkiä. Juoksin vahingossa yhdeksän minuutin setin putkeen. Kostoksi tästä juoksin vielä yhden ylimääräisen 4 + 1 setin.

Huomioita:

- sisulla kannattaa mennä. Vaikka alku tuntuu tuskaiselta ja jalat painaa tuhat kiloa, anna mennä vaan. Kyllä se siitä.
- uskalsin lähteä ihmisten ilmoille valoisaan aikaan. Muutaman kerran kun on jo juossut ja naapuritkin ihmeen nähneet, niin ei kai sillä enää mitään väliä ole, vaikka juokseekin valoisassa.

Sää: melkoinen vastatuuli mennessä, plussalla pari astetta, kiva juoksukeli tuulta lukuunottamatta

P.S. Mikäs sieltä taskusta pilkottaa? Ovelana likkana ajoitin juoksulenkin siten, että paluumatkalla osuin kävelyosuuden lopussa paikalliseen lähikauppaamme. Keskiviikkona tulee #HHU eli Hyvät ja huonot uutiset. Mikäs sen kivempaa, kun lenkin jälkeen käydä suihkussa ja illalla nauttia yksi olut HHU:ta katsellen. Kaupassa ei valitettavasti ollut alkoholitonta versiota, joten jouduin nappaamaan ykkösoluen. Kyllä se HHU sujui senkin voimalla.

Kommentit (1)