Kirjoitukset avainsanalla Liikunta

Lisää stressiä vai oiva laite?

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja vai mites se menikään. Itse en ole koskaan mihinkään laitteisiin hairahtanut, en ole askelmittaria kantanut mukanani ja jumppaankin osaan mennä ihan ilman sykemittaria. Mutta tästä ranteessa pidettävästä laitteesta olin kyllä kiinnostunut jo ennen kuin Garminin edustaja otti minuun yhteyttä ja ehdotti Garmin Vivofitin testaamista osana Mimmien Vitoseen valmistautumista.

Posti toi paketin, jonka sisällä oli ranneke ja vararanneke sekä pikkuinen USB tietokoneeseen yhdistämistä varten. Itse epäilin ohutranteisena, että näinköhän ranneke hölskyy ranteessa, mutta pituuden säädöissä oli runsaasti valinnanvaraa ja rannekkeen sai näpsäkästi kiinni sopivan pituiseksi. Väreissä oli jonkin verran vaihtoehtoja, itselleni tuli upean lila ranneke (lempivärini!). Rannekkeessa on paristot valmiina, vuoden verran pitäisi toimia, ja paristojen vaihto onnistuu itse. Se on myös vesitiivis eli sitä voi pitää kädessä myös vesijuostessa ja uidessa eli kulkee kätevästi mukana 24/7.

Käyttöönotto oli helppoa jopa tällaiselle ei-tekniselle ihmiselle. Loin vain Garmin Connectiin nettiin tilin ja tein mitä kone käski: lisäsin omat tietoni, kuten painoni ja pituuteni, aktiivisuustasoni ja sukupuoleni. Kännykkääni (Android-käyttöjärjestelmällä varustettu Samsung) latasin Play-kaupasta Garminin sovelluksen. Sitten vain synkkasin rannekkeen sekä tietskan että kännykän kanssa.

Itseni kannalta kiinnostavin on tällä hetkellä uni. Olen vuosikausia nukkunut erittäin huonosti ja välillä tuntuu, että samoilla silmillä menen vuorokaudesta toiseen. Asetin tililleni tiedon siitä, milloin yleensä menen nukkumaan ja monelta herään, ja ranneke seuraa, miten rauhatonta yömeininki on ja millaista uni mihinkaan aikaan yöstä on. Käyttö on tosi helppoa: rannekkeessa on vain yksi nappi, jota voi painella, joten kovin hankalaa ei käyttö todellakaan ole. Nappia painetaan niin kauan, että näytölle tulee sana SLEEP, ja aamulla herätessä sama homma. Seuraan nyt öitäni jonkun aikaa ja raportoin sitten, mitä aktiivisuusranneke oikein hommasta on analysoinut.

Unen lisäksi Vivofit näyttää päivän askelmäärät, askeltavoitteet ja matkan sekä kulutetun kalorimäärän. Ja toimiihan se myös kellonakin! Ranneke myös oikeasti aktivoi liikkumaan ja olemaan aktiivinen, sillä mitä enemmän lorvailee, sitä enemmän punaista palkkia on näkösällä. Ja kun ruudun täydeltä näyttää punaista, tulee heti sellainen olo, että pitää kipaista vaikka töissä kerroksen ympäri tai kotona juosta yläkerrasta alakertaan ja takaisin. Kummasti sitä aktivoituu...

Laitteen käyttö on tosi helppoa, mitään ei tarvitse tehdä. Aika helppoa siis. Ainoa homma on synkkaus joko älypuhelimen tai tietskan kanssa, niin pääsee kuikuilemaan rannekkeen keräämää dataa. Synkkaus laitetaan päälle samalla tavalla kuin unihommakin eli painetaan sitä rannekkeen ainokaista nappia, kunnes näkösälle tulee sana SYNC. Ja simsalabim, sovellus kerää itsekseen kaiken datan talteen.

Muitakin Garminin laitteita saa tähän systeemin synkattua eli jos hommaan oikein jää koukkuun, ei tarvitse tyytyä vain tähän yhteen laitteeseen. Mutta minulle riittää ainakin tällä hetkellä tämä yksi vimpain - runsaasti hyötyä tuntuu tästäkin jo saavan.

Ensin siis unta kuulaan ja analyysia, sen jälkeen liikuntaa, tavoitteita ja aktiivisuutta. Jatkoa siis seuraa eli katsotaan, lisääkö laite stressiä entisestään vai onko tästä ennemminkin iloa. Ainakin näin viikon jälkeen ranneke tuntuu kiinnostavalta ja hyödylliseltä.

Kommentit (2)

Harrastan viikossa useamman kerran liikuntaa, mutta täysin ilman minkäänlaisia tavoitteita eli en omista sykemittaria, en ole koskaan tehnyt kuntotestiä enkä ole missään lajissa hyvä. Liikun, että voin syödä suunnilleen mitä haluan (rakastan hyvää ruokaa) ja varsinkin body balance pari kertaa viikossa on lempparini. Se on auttanut jaksamaan kiireessä, parantanut stressinsietokykyä ja tasapainoa ja on mukavaa vastapainoa hektiselle arjelle. Lisäksi käyn lauantaiaamuisin joogassa ja säännöllisen epäsäännöllisesti kuntosalilla, sauvakävelemässä ja erilaisissa jumpissa. Hyvänä lumitalvena laskettelemme. Mutta että juoksisin? En.

Mutta kaikkeen sitä ihminen suostuukin. Kuten haasteeseen treenata nollajuoksijasta viiden kilsan juoksijaksi. Miten tällaiseen olen edes haksahtanut? En ole koskaan pitänyt juoksemisesta, en osaa juosta enkä ymmärrä, miksi pitäisi juosta päämäärättömästi tuolla ulkona. Jos olisi edes koira mukana, tai jos vaikka juoksee tunnin jonkun pallon perässä, niin ihan eri homma, mutta lenkkeily - en ole koskaan tajunnut. No, nyt olen lupautunut tulevan Mimmien Vitosen juoksukoulu-uhriksi ja päätän testata Me Naisten Kaikkien Aikojen Helpointa Juoksukoulua.

Kommentit (0)