Hyvä ystäväni ja entinen työkaveri antoi minulle yksinkertaiselta kuulostavan neuvon: katse palloon. Olin valittänut hänelle nykyistä tilannettani; päämäärättömältä tuntuvaa haahuiluani kirpputorin, ruokakaupan, työvoimatoimiston ja Kelan välillä. Alkuun homma tuntuikin helpolta. Olin päässyt huonosta duunista eroon ja nyt oli vapaus ja ennenkaikkea aikaa laittaa kaikki kuntoon. Sekä koti että muija.

Uppouduin ensimmäiseksi tekemättä oleviin kotitöihin. Siivosin kaappeja, pidin kirppistä, hankkiuduin ylimääräisistä tavaroista eroon. Sen jälkeen oli vuorossa joogaa, meditaatiota, mindfullnessia ja selfhelp-kirjoja. Tarkoituksen oli uudistua sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sisustaa kodista harmoninen rauhan tyyssija, jossa sielu lepää ja luova mieli tuottaa innovatiivisia ratkaisuja pulmaan kuin pulmaan. No arvaapa onnistuiko? 

Sisustushomman voi kiteyttää kahteen vaaleanpunaiseen koristetyynyyn, jotka ostin alennuksesta. Iloa niistä on toki ollut, olenhan kauneudenkaipuussa riutuva romantikko mutta vähän keskeneräinen fiilis silti jäi. Krooninen p-aukisuus ei ole sisustajan ystävä ja vanhasta en osaa tuunata muuta kuin roskiksen täytettä.

Liikunta- ja laihdutusprojekti jatkunee vielä haudassakin. Ensimmäisellä dietillä olin 10 vuotiaana ja se jatkuu edelleen.

Viime päivät päässäni on soinut Junnu Vainion kappaleen sanat: "siinä sielu on sen miehen, jonka työt jää puolitiehen ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman." Niinpä, olen siis lokki enkä albatrossi.

Yhdessä asiassa olen onnistunut kehittymään huipulle: nettikirppikset ja huutokaupat. Taidankin laittaa eetteriin ilmoituksen, "Ostetaan pallo, jota katsella tai vaihtoehtoisesti punainen lanka. Omat hukassa."

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Työelämän oravanpyörästä riskiloikalla hypännyt 38-vuotias perheenäiti etsii itseään, vuotäröään, mielenrauhaa, elämän tarkoitusta ja vastausta kaikkeen. Tiskin, pyykin, imuroinnin, kelan ja työvoimatoimiston ristipaineessa ehtii miettimään monenlaista.

Kategoriat