sijaissynnytys4
sijaissynnytys4

Tykkäsitte ihan hirmuisesti viimeisimmästä kirjoituksestani Teille kaikille naisille, lempeydellä. Kiitos paljon! Olen tosi otettu, että pohdintani naiseudesta kiinnostaa ja herättää ajatuksia. Otan tämän merkkinä: tätä lisää.

Samaan aikaan toivoisin voivani jutella näistä ajatuksista myös niille, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin minä. Mikään ei muutu, jos vain me samanmieliset taputtelemme toisiamme selkään ja nyrkkitervehdimme kuin valtiomiehet konsanaan. Maailmankuvan laajeneminen sekä itsellä että toisinajattelijoilla on aina tervetullutta.

Ajattelinkin vinkata teille blogista, joka tarjoaa mahdollisuuden juuri tähän. Sitä pitää nimimerkki Intended Mum, joka on juuri tullut äidiksi kaksosille sijaissynnyttäjän avulla. Matkalla perheeksi -blogissa hän kertoo avoimesti sijaissynnytysprosessistaan sekä siihen liittyvistä iloista ja suruista.

Intended Mum on suomalainen ja asuu Euroopassa, mutta hänen lapsensa saivat alkunsa kalifornialaisella hedelmöitysklinikalla, kehittyivät toisen naisen kohdussa ja syntyivät juuri. Bloggaaja on kertonut, ettei hän voi itse tulla raskaaksi, sillä hänellä ei ole kohtua. Blogissa pohditaan myös aihepiirin etiikkaa: kenellä on oikeus tulla äidiksi sijaissynnytyksen avulla? Entä sijaissynnyttäjän tai lasten oikeudet?

sijaissynnytys3
sijaissynnytys3

Minusta tämä aihe on äitinä ja naisena huippukiinnostava monella tasolla. Suomessa sijaissynnytystä ei varsinaisesti ole kielletty laissa, mutta siihen johtavat hedelmöityshoidot on. Miksi se sitten joissain muissa maissa on mahdollista?

Tutkiskelin amerikkalaisia sijaissynnytystä tarjoavia nettisivuja. Kieltämättä kylmäsi, että niissä rahallinen korvaus oli nostettu varsin suureen rooliin. Vuokraa kohtusi ja saat vähintään 35 000 dollaria! Kaupallisuus tässä asiassa saa karvani pystyyn.

Olen myös pohtinut muun muassa sitä, voisinko itse ryhtyä sijaissynnyttäjäksi. Vastaus on selvä: en voisi. Omat raskauteni ovat olleet uuvuttavia rajun ja pitkäkestoisen raskauspahoinvoinnin takia. En usko, että pystyisin kestämään sitä minkään muun syyn kuin omien lasteni takia.

Entä olisinko itse turvautunut sijaissynnytykseen, jos en olisikaan voinut tulla raskaaksi? Tuskinpa. Olisin todennäköisesti mieluummin halunnut adoptoida. Mutta jokaisella on oma tiensä.

sijaissynnytys2
sijaissynnytys2

Jos nyt kuitenkin unohdetaan raha, etiikka, lääketieteen saavutukset ja yleinen paheksuminen, tullaan lopulta siihen, mikä sijaissynnytyksessä on sitten kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Se on sama kuin tämän blogin tarkoitus: naisten välinen solidaarisuus. (Toki sijaissynnyttäjät auttavat miehiä yhtä lailla, mutta he eivät ole tämän blogin aihe.)

Intended Mumin kertomat asiat heidän sijaissynnyttäjästään ovat osoittaneet minulle, että kyse on jostain syvemmästä kuin rahasta. En tiedä voiko nainen antaa suurempaa lahjaa kuin sen, että vapaaehtoisesti antaa oman kehonsa toisen perheen käyttöön noin vuodeksi tai ylikin. Että käy läpi hedelmöityshoidot, raskauden, synnytyksen ja siitä toipumisen ilman sitä suurinta palkintoa eli omaa lasta. Vain siksi, että voisi auttaa toista, joka ei itse siihen pysty. Se on naiseutta hienoimmillaan.

Kommentit (3)

Markkis

Naputtelin aiheesta kommentin Matkalla perheeksi -blogiin mutta laitanpa sen myös sinulle tänne, koska kirjoituksesi toimi inspiraationa. Olen seurannut kyseista blogia alusta alkaen ja jo pitkään pohtinut samaa kysymystä kuin sinä: olisiko minusta sijaissynnyttäjäksi. Vastaus vaihtelee. Täysin tuntemattomalle - tuskin. En viitsisi. Edes rahasta. Lapsesta haaveilevalle, lapsettomuudesta kärsivälle ystäväpariskunnalleni - en epäröisi hetkeäkään.

Lapsilukuni on täynnä ja kokemukseni raskaudesta ja synnytyksestä ovat olleet positiivisia ja voimauttavia. Raskausajat eivät ole juuri normiarkeani muuttaneet ja synnytykset ovat olleet nopeita ja helppoja.

En näe tässä mitään epäeettistä tai väärää. Tai vaikeaa. Yhdeksän kuukautta ei ole suuri uhraus elämästäni läheisen ja rakkaan ihmisen elinikäisen onnen eteen. Tottakai tekisin sen. Minulle se ei olisi sen kummempi asia.

Enkä pistäisi vastaan, jos he minulle haluaisivat jotakin maksaa. Vaikkapa parin viikon luksusloma jossakin ihanassa paikassa. Plus kulut ja tulonmenetykset. Enkä tässäkään näe mitään epäeettistä tai väärää.

Mutta laki on laki ja sillä mennään. Ainakin toistaiseksi.

Moi Markkis!

Kiva kun kommentoit täälläkin! Pitääpä omaan kirjoitukseeni liittyen lisätä, että vaikken fyysisesti jaksaisi lähteä sijaissynnyttäjäksi, henkisesti voisin ja olisin kyllä valmis tekemään sen, ainakin jonkun läheisen hyväksi kuten sinäkin. Mutta koska kahden raskauden kokemuksella tiedän, miten rankkaa raskaus juuri minun keholleni on, en vain pystyisi. Mutta onneksi on niitä naisia, jotka pystyvät ja ovat tähän valmiita, jopa tuntemattomien kanssa! Se on ihan mielettömän hienoa. Mikä yhteys näiden naisten välille koko loppuelämäksi syntyykään (ainakin parhaassa tapauksessa).

Ihailen Intended Mumia, että hän on jakanut matkansa meidän muiden kanssa ja asettanut itsensä alttiiksi myös mahdolliselle kritiikille. Täytyy olla tosi rohkea, että uskaltaa ottaa vastaan myös arvostelua omista lastenhankintamenetelmistään. Oikeastihan kellään ei ole lapsentekoasioissa oikeutta sanoa toiselle, mikä on oikein ja mikä väärin. Kunhan kaikki osapuolet ovat mukana vapaasta tahdostaan.

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat