Kaikki tietävät jo politiikan tutkija Robert E. Kellyn viraaliksi nousseen BBC -haastattelun, jonka hänen innokkaat lapsensa ja hätääntynyt vaimonsa keskeyttivät. Video oli pitkään aikaan parasta mitä internet on tarjonnut, koska se oli ah, niin koomista ja samaistuttavaa.

Minulla oli tässä hiljattain vähän samantyyppinen lapsiperhesähläyshetki. Ei se pääse lähellekään tuon komiikan mestariteoksen mittoja, mutta kerron sen silti.

2-vuotias tyttäreni oli kotona noroviruksen kourissa ja minä häntä hoitamassa. Kun sain hänet päiväunille, aukaisin läppärini ja ryhdyin töihin. Tein juuri puhelinhaastattelua Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n neuvottelupäällikön kanssa siitä, miten liitto puuttuu akateemisten pätkätyöläisten huonoon kohteluun, kun makuuhuoneesta alkoi yllättäen kuulua huutoa. O-ou.

Lapseni ryntäsi itkuisena olkkariin ja heittäytyi unien keskeytymisestä ärsyyntyneenä lattialle huutamaan. Hädissäni nappasin pöydälle unohtuneen banaanin ja yritin lahjoa hänet hiljaiseksi sillä, turhaan. Mikä muu voisi olla hänestä kiinnostavaa? Kaukosäädin! Ei kelvannut. Entä maksettu lasku, eikös paperin repiminen olisikin kivaa? Ai ei.

Huomautan, että jatkoin puhelinhaastattelua ja muistiinpanojen tekemistä jostain ilmestyneellä kolmannella kädelläni koko tämän ajan.

Huuto alkoi yltyä jo sellaisiin sfääreihin, että minun oli pakko napata tyttäreni syliin ja selittää asiantuntijalle, mistä oli kyse. Luurin toisesta päästä kuului hämmentynyt hiljaisuus.

Lopulta tein onnistuneen hämäysliikkeen lastenohjelmilla ja haastattelu jatkui. Juuri, kun olimme lopettelemassa puhelua, näin silmäkulmastani, kuinka lapsi alkoi hiljalleen huojua huonovointisen oloisena. Huikkasin heipat, nostin tyttären syliini… Ja sain vaatteilleni ei-niin-mukavat norovirusterveiset.

Uran ja perheen yhdistäminen, näin se onnistuu!

Seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit (4)

Amma

Mulle soitti just kotiintullessa joku puhelinmyyjä (odotinihan muuta puhelua, niin siksi vastasin) ja nelivuotias veti kilarit, koska soittaja ei ollutkaan Mummi. Samalla raivolla se jatkoi eteisessä huutoa siitä, miksi ihmeessä päiväkodissa on laitettu renksut kenkien alle ja niitä siinä kiskoessani pois sanoin lapselleni että "voitko nyt odottaa vähän ja olla hiljaa". Myyjä puhelimessa meni hiljaiseksi ja kysyi ääni vägän värähtäen, että "anteeksi mitä?" Selitin toki tilanteen, mutta meinasi naurattaa onneksi mulla ei ollut omista töistä kyse :D

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Voi pientä kilaroijaa. Miten noi raivarit kuulostaakin niin tutulta? Heh, myyjä-parka on varmasti ollut ihmeissään. Yleensä nämä kömmähdykset onneksi enemmän ilahduttavat ja naurattavat kuin suututtavat. Johan sen näkee tuosta BBC-videostakin :D

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 33-vuotias Me Naisten toimittaja, ikuinen optimisti ja kahden pienen lapsen äiti.

Uskon naiseuteen, jossa me kaikki olemme samalla puolella. Naiseuteen, jossa yhdessä olemme aina enemmän kuin yksin. Naiseuteen, jossa olemme ylpeitä sekä itsestämme että toisistamme.

Me kaikki olemme sekä ainutlaatuisia että ihan samanlaisia. Me olemme juuri oikean näköisiä ja kokoisia. Me olemme sekä että, emme joko tai.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram