Tänne on pakko päästä kerran kesässä. Ja täällä ollessa mietin, miksen käy joka viikko. Helsingin Meilahdessa sijaitseva Villa Angelica (Tamminiementie 3) on niin ihanan överi kartano joka paikasta pursuvine kukkakimppuineen, kynttilöineen, eriparitekstiileineen ja herkullisine kakkuineen. Meilahden mutsi, jos et ole käynyt niin veikkaan, että tämä on ihan sinun paikkasi!

Kukilla vuoratut pyörät toivottavat tervetulleeksi.
Kukilla vuoratut pyörät toivottavat tervetulleeksi.

Kukilla vuoratut pyörät toivottavat tervetulleeksi.

Puutarhassakin on leppoisaa istuskella.
Puutarhassakin on leppoisaa istuskella.

Kahvinsa voi nauttia joko sisällä tai ulkona tunnelmallisessa puutarhassa.

Kakkuja on tarjolla vaikka miten paljon.
Kakkuja on tarjolla vaikka miten paljon.

Kakkuja on tarjolla vaikka miten paljon.

Tämä omenapiirakka on to die for.
Tämä omenapiirakka on to die for.

Tämä omenapiirakka on to die for.

Hyvää on juustokakkukin.
Hyvää on juustokakkukin.

Hyvää on juustokakkukin. Seurasta puhumattakaan. Tuo 1-vuotias vaatii nykyään osansa kaikesta, mitä aikuiset syövät.

Oikeastaan minulle on tutumpi kivenheiton päässä Villa Angelicasta sijaitseva Tamminiementien kahvila, mutta se on tänä kesänä remontissa. Villa Angelica on kuitenkin olemukseltaan ja tarjoiluiltaan ihan samanlainen ja saman omistajan pyörittämä.

Villa Angelicasta löytyy loputtomasti (vähän omituisiakin) yksityiskohtia.
Villa Angelicasta löytyy loputtomasti (vähän omituisiakin) yksityiskohtia.

Villa Angelicasta löytyy loputtomasti (vähän omituisiakin) yksityiskohtia.

Kyllä tuohon kehtaa istahtaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kavereiden kanssa.
Kyllä tuohon kehtaa istahtaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kavereiden kanssa.

Kyllä tuohon kehtaa istahtaa kahvittelemaan ja parantamaan maailmaa kavereiden kanssa.

Googlailemalla paikasta löytyi jonkin verran valitusta. On nuhjuista, palvelu on hidasta, kakut loppu, liian kallista... Äh, lopettakaa turha marina, sanon minä.

Paikan viehätys on nimenomaan sen rosoisuudessa ja rönsyilevyydessä. Minusta on vain hauskaa käydä välillä paikoissa, joiden ei-niin-pilkun-tarkka olemus on just se juttu. Kahvia ja teetäkin saa santsata vaikka viisi litraa, jos siltä tuntuu.

Itse viihdyn yleensä parhaiten ulkoterassilla. On niin ihana katsella puutarhaa, nauttia lämmöstä ja herkutella.
Itse viihdyn yleensä parhaiten ulkoterassilla. On niin ihana katsella puutarhaa, nauttia lämmöstä ja herkutella.

Itse viihdyn yleensä parhaiten terassilla. On niin ihana katsella puutarhaa, nauttia kesästä ja herkutella.

Miksikäs näitä sanotaan, reliefeiksi? Tykkään.
Miksikäs näitä sanotaan, reliefeiksi? Tykkään.

Lasimaalaus minun makuuni.

Kartanossa on useita huoneita. Jokainen on sisustettu hieman eri tyyliin.
Kartanossa on useita huoneita. Jokainen on sisustettu hieman eri tyyliin.

Kartanossa on useita huoneita. Jokainen on sisustettu hieman eri tyyliin.

Villa Angelican pihalla myös lapset pystyvät kirmailemaan. Vierestä tosin menee autotie, joten täysin vartioimatta heitä ei voi jättää. Kartanon mailla on myös leikkimökki, mutta se oli jostain syystä suljettu.

Vähän matkan päässä Villa Angelicasta oli leikkimökki, mutta se oli suljettu. Vaan ei huolta, lapset kehittävät leikin vaikka risuista.
Vähän matkan päässä Villa Angelicasta oli leikkimökki, mutta se oli suljettu. Vaan ei huolta, lapset kehittävät leikin vaikka risuista.

Vaan kuka sitä leikkimökkiä edes tarvitsee? Lapset kehittävät leikin vaikka risuista.

Ei paha.
Ei paha.

Paikka oikein henkii kiireetöntä tunnelmaa.

Komea kartano.
Komea kartano.

Rakennus on komea kuin mikä. Siellä järjestetään myös häitä.

Hassua, kun luen muiden blogeja tai somepäivityksiä, tuntuu, että kaikki muut tekevät aina kaikenlaista hienoa ja minä vain kykin kokkaamassa ja siivoamassa kotona. Mutta nyt, kun blogin kautta tulee kiinnitettyä enemmän huomiota tuttuihinkin paikkoihin ja puuhiin, tajuan, että kyllähän sitä itsekin tulee tehtyä vaikka ja mitä.

Mihinkäs sitten seuraavaksi?

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat