pinksuperman
pinksuperman

Pinkit tyttöjen vaatteet herättävät nykyajan tiedostavissa vanhemmissa yllättävän paljon tunteita. Niin minussakin. Taidan silti olla eri mieltä tämän hetken yleisen mielipiteen kanssa, sillä minun mielestäni tytöt saavat pukeutua pinkkiin. Olen jopa valmis kannustamaan heitä siinä.

Vanhemmat tuntuvat tätä nykyä ajattelevan, että tytön pukeminen pinkkiin on noloa, vanhanaikaista ja niin kovin stereotyyppistä. Tasa-arvoa on, että tytöt kulkevat mahdollisimman unisex-tyylisissä vaatteissa. Rinta rottingilla kehutaan, että minun tyttöni on poikatyttö, joka ei mallaile peilin edessä vaatteita, vaan rymyää metsässä poikien kanssa.

Missään ei silti ole sanottu, että pinkkiin pukeutuminen estäisi tämän metsässä rymyämisen. Mitä väliä vaatteen värillä on, kun kiipeilee puuhun? Jos sinne ylipäätään edes haluaa kiivetä.

Kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta, josta kirjoitin aiemmin aikuisten kohdalla: pinkin värin ajatellaan tekevän kantajastaan heikomman ja tyhmemmän. Sen, minkä väriset vaatteet tytöllä on päällään, ei pitäisi kuitenkaan määrittää häntä tai hänen arvoaan ihmisenä mitenkään.

Tiedostavat vanhemmat kompastuvatkin pinkkiä arvostellessaan omaan nokkeluuteensa: he nimenomaan arvottavat lastaan värin perusteella. Minkä tahansa värin tai vaatteen arvostelu ja väheksyminen – siis myös pinkin – on kannanottamista lapsen ulkonäköön ja vaatevalintoihin. Jos kiellämme tytöiltä pinkit vaatteet, silloinhan me oikeastaan sanomme, että ulkonäöllä ON väliä.

Tytöllä pitää olla oikeus nauttia siitä, että hän on tyttö. Jos se onnistuu pinkkien vaatteiden ja prinsessaleikkien avulla, antaa palaa. Tyttöjen ei pitäisi joutua häpeämään, jos he haluavat niin sanotusti koreilla vaatteilla. Se, että iloitsee omasta peilikuvastaan, ei sulje pois sitä, etteikö vähän ajan päästä voisi harjoittaa myös tulevan nobelistin taitojaan.

Onneksi pikkutytöt ovat päättäväisiä tapauksia, jotka eivät niin vain luovuta. Tiedän vanhempia, jotka ovat sopineet jo ennen lapsen syntymää, että pinkkiä ei tälle lapselle pueta. Tarpeeksi monen vaatetaistelun jälkeen vanhemmat ovat kuitenkin lopulta taipuneet. Selvä, käytä sitten näitä prinsessahörhelöitä, se on kaikille helpompaa. Näille tytöille haluan sanoa: hyvä te! Olette taistelleet asian puolesta, johon uskotte. Tästä piirteestä on varmasti hyötyä myöhemminkin elämässä.

Joskus pinkit prinsessat olivat saduissa niitä, jotka vain istuskelivat passiivisina odottamassa pelastajaansa. Mutta eivät ole enää. Aivan yhtä hyvin voimme kertoa lapsillemme tarinoita prinsessoista, jotka pystyvät mihin vain. Nämä prinsessat kiipeävät ihan itse alas tornista, lävistävät vaaleanpunaisella miekallaan uhkaavan lohikäärmeen, hyppäävät valkean hevosen selkään ja karauttavat helmat heiluen kohti auringonlaskua.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kommentit (14)

Just näin! Ei pinkki tee kenestäkään vähemmän Peppiä. Itsehän en kyllä Pepistä lapsena juurikaan pitänyt... T:Prinsessa -78

Pepit, prinsessat, puput, ponit, piraatit ja pahattaret... kaikki mahtuvat kyllä mukaan! Tärkeintä olisi kuunnella ja kunnioittaa lasta itseään. Kiinnostavaa nähdä, alkaako oma tyttöni leikkiä kasvaessaan prinsessaleikkejä, vai jotain ihan muuta.

Mä en ajattele, että pinkissä olisi mitään väärää tai pahaa. Mun ongelma vain on se, että en pidä pinkistä värinä (kuten en erityisesti myöskään esimerkiksi kirkkaansinisestä tai violetista). Pikkutyttöjen vaatteissa taas usein ainakin puolet valikoimasta on sitä pinkkiä, ja se risoo tässä vaiheessa, kun lapsi ei vielä itse ole vaatteista kiinnostunut ja äiti voisi pukea hänet oman makunsa mukaan. ;) Usein joudun antamaan pinkille periksi etenkin käytettyjen vaatteiden markkinoilla. Ja siinä vaiheessa kun napero itse alkaa vaatia, saa toki sitä pinkkiäkin, jos tahtoo.

Moi Maija, kiva kun löysit tänne!

Ymmärrän toki myös vanhempia, jotka eivät niin välitä pinkistä. Saahan sitä pukea lapsensa juuri niihin väreihin kuin itse tykkää, jos lapsi on samoilla linjoilla. Niin minäkin teen. Sitä paitsi saattaa hyvinkin olla, että oma tyttöni ei kasvaessaan missään nimessä halua pukeutua pinkkiin. Se hänelle suotakoon ;)

Meidänkin tytön vaatekaappi on suurimmalta osalta kyllästetty hello kitty- printeillä ja pinkillä värillä. Ei tosin meidän vanhempien halusta, vaan sukulaisilta tulleiden vaatekassien perusteella. Vielä meidän tyttö ei ole päätynyt itse valitsemaan vaatteitaan, vaan se on meidän vanhempien tehtävä. Kun se päivä koittaa, että tytöllä mielipide vaatteisiinsa on, niin aion niitä kuunnella, vaikka se sitten tarkoittaisikin enemmän pinkkiä. Sen verran omapäinen tapaus on, että varmasti kuuluu kauas jos ei ole hänen mielensä mukaisesti jokin asia.

Kauppojen tarjontaan tahtoisin vaihtelua lastenosastoiden värimaailmaan, voisihan se prinsessamekko olla vihreä eikä aina pinkki. Eihän kaikilla Disney prinsessoillakaan samanväriset mekot olleet. Frozen toi mukavasti sinisen värin tyttöjen pariin. :)

Minä fanitan vahvatahtoisia tyttöjä! Vaikka he varmasti vievätkin vanhempansa hulluuden partaalle ;) Tsemppiä teille, ehkäpä hän sitten isona valloittaa maailman!

Tuo Frozen on muuten mielestäni vallan mainio fanituksen kohde. Leffan pääsanomahan keskittyy sisarusten väliseen suhteeseen eikä siihen, että prinssi löytää prinsessan. Kivaa vaihtelua perusprinsessatarinoille!

Se on ihan luonnollista, että miettii mitä muut ajattelee. Ja siitä esim. just nämä pukemispaineet varmaan loppujen lopuksi syntyvätkin. Vanhemmat haluavat sekä sitä, että oma lapsi kuuluu joukkoon, myös sitä, että itsekin kuuluu joukkoon. Ehkä sillä "puen lapseni vain tiettyyn väriin ja tiettyyn merkkiin" -ajattelun taustalla on joissain tapauksissa kyse myös omasta epävarmuudesta? Halutaan, ettei kukaan ainakaan vaatteiden puolesta pääse kritisoimaan minua ja lapsiani. Hmmm... Tätä täytyykin pohtia lisää!

LauraEm.

"Voinkohan mä laittaa saman mekon kun viimeks, kattooks kaikki että tolla on taas toi..." :D ehkä sama juttu, ihan kun kaikki muut ihmisen nimenomaan keskittyis vaan siihen mitä muilla on päällä. Mä oon kyllä siinä mielessä onnellisessa asemassa etten itekään oo kovin kiinnostunut vaatteista, joten en yleensä edes huomaa kenellä on merkkihaalari ja mätsäävät rukkaset, ja kenellä vanhan merkin kierrätyskamppeet ja jotain summamutikassa laatikosta noukittua. Siis vasta nyt noin kolmen vuoden jälkeen alan tajuta, että ihan käytännöllisyyden kannalta kandee vähän ottaa selvää millanen (ulko)vaate on vaikkapa helppo pestä tai pysyykö kalliimmalla merkillä saumat ja vetskarit oikeesti ehjempinä... mut eli vaikka kovin en stressaa, niin harmillisesti aina joskus jostain iskee se "mitähän muut ajattelee". Ei pitäis!

Ehdottomasti annat tytön pukeutua niinkuin tykkää, se on se pointti mitä yritin itsekin sanoa. Olen melkein varma, ettei oma tyttönikään tule vanhempana pitämään pinkistä, vaikka itse niin kovin haluaisin hänet siihen pukea :D

Ja tuo huomiosi muista vanhemmista... Kyttäävätköhän muut vanhemmat oikeasti niin paljon toistensa tekemisiä kuin sitä itse pelkää? Jotenkin tuntuu, että vaikka joku vanhempi miettisikin, että "ai kauhea kun tuo pukee lapsensa rumasti" niin se unohtuu jo muutaman minuutin päästä. Toivon silti todella, että jos joku alkaa toista vanhempaa lapsen vaatteiden perusteella tuomita, he myös pitävät ajatuksensa omana tietonaan eivätkä ainakaan lapsille mitään ikävää sano ääneen.

LauraEm.

Tuun tänne vähän vanhempaan postaukseen kirjotteleen :) tää on nimittäin aihe, jossa onnistuu aina tekeen jonkun mielestä väärinpäin. Mä kun tossa joku aika sitten koitin pukee tytölle "jotain nättiä", mutta sepä sitten alahuuli väpättäen yritti vedota, "mutta kun mää en tykkää vaaleenpunasesta". Ja sit kun likalla ei niitä röyhelöitä juuri näy, niin mä pelkään saavani ite siitä sellasen "tonkin pitää niin yrittää sukupuolta hälventää ja kyllä tytön pitäis saada olla tyttömäinenkin ja poikien vaatteisiin vaan väkisin puetaan diipadaapa". Ja siis M:lla kyllä on myös niitä ns nättejä vaatteita, on mekkoja, mut silti se Oikea Tyttöys tuntuu joidenkin mielikuvissa viipyvän siellä pinkissä ja harsomekoissa, että NE on sit niitä ihania :(

Moi Kahvittelija, onpa kivaa että löysit tänne!

Joskus minusta tuntuu, että pikkutytöt ovat jopa parempia elämään ja toteuttamaan täysillä itseään kuin me aikuiset naiset. Jostain syystä me helposti himmailemme ja tavallaan pienennämme itseämme, vaikka se on ihan turhaa. Pikkutytöt eivät tällaista käyttäytymiskulttuuria ole kuitenkaan vielä oppineet, joten he nauttivat täysillä prinsessapuolestaan. Voisimme ottaa heiltä mallia :)

Pinkit (ja kaikenväriset) prinsessat ovat kovassa huudossa meilläkin. Jotenkin se vaan tuntuu olevan tosi iso juttu esikoiselle, ja mä olen miettinyt, että ole vain prinsessa sydämesi kyllyydestä, jos siltä tuntuu. Mutta täytyy myöntää, että vielä silloin, kun esikoistani odotin, suhtauduin kauhulla kaikenlaisiin prinsessajuttuihin. Silloin se tuntui jotenkin tosi typerältä ja turhalta, mutta nyt kun oma lapsi on siinä prinsessaiässä niin ei siinä olekaan mitään typerää. Esikoisella on monipuolinen mielikuvitus- ja leikkimaailma ja olisi aika kapeakatseista tyrmätä prinsessatoiveet omien asenteiden takia.

Eiköhän jokainen vanhempi ole ennen omia lapsiaan kuvitellut, että "minä en sitten..." ja ihan varmasti jokainen on myös joutunut joskus syömään sanansa. Lapset ovat kyllä aikamoisia opettajia! Eipä tarvitse meidän vanhempien luulla itsestämme liikoja ;)

Mä olen just niitä tyyppejä, joka vannotti, että kukaan ei saa sitten ostaa yhtään pinkkiä asiaa tyttärelleni eikä mun tyttärestäni todellakaan tule mitään prinsessaa. Miten kävi? Rimpsessa-tyttäreni lempiväri on pinkki, lempivaate pinkki röyhelömekko ja lempiasia Hello Kitty. Kylläpä minulla oli suuret luulot itsestäni ennen kuin vastaan tuli toinen vahva temperamentti. Ja mä kun luulin, että pinkkiä rakastavat pikkutytöt on varmasti opetettu ja suurin piirtein aivopesty tykkäämään pinkistä. Noloa!

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat