Kuten jo edellisessä postauksessa vihjaisin, kävimme mieheni kanssa kahden yön parisuhdereissulla Berliinissä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten lasten syntymän (eli lähes viiteen vuoteen), kun olimme ulkomailla kahdestaan.

Etukäteen jännitin ajatusta siitä, että mitä jos jotain tapahtuu, kun olen lasteni kanssa ihan eri maassa. Mutta kaikki meni hyvin. Kokeneemmat äidit ohjeistivat minua, että kannattaa juoda lasi tai pari skumppaa jo lentokentällä, niin huolet hälvenevät. Toimi!

Meillä oli aikamoinen tehoreissu, kiitos Berliinin tuntevan ystäväni avun. Hän vinkkasi meille parhaat paikat ja kulmat, jossa käydä kahden vuorokauden aikana.

Tavoitteemme oli tehdä reissulla sitä, mikä ei kahden pienen lapsen kanssa niin vain onnistu: shoppailla vaatteita ja syödä rauhassa. Emme edes yrittäneet lähteä liiemmälti bongailemaan nähtävyyksiä tai pikkukujia ja paikkoja, joita kukaan muu ei löydä, sillä aikaa siihen ei olisi ollut. Päätimme myös, että tällä reissulla ei turhia nuukailla, vaan nyt oli meidän mahdollisuutemme nauttia ripauksesta luksusta.

Sää reissullamme huhtikuun alussa oli varsin kökkö. Keväiseltä Berliiniltä voisi odottaa enemmänkin, mutta meille sattui tihkusateiset päivät, jolloin lämpötila huiteli vain 10 asteen tietämillä. Ennen ja jälkeen matkaamme aurinko kuulemma paistoi ja lämpötila oli 20 astetta. Mutta mitäs pienistä.

Koska tavoitteenamme oli löytää molemmille uusia vaatteita vanhan, kulahtaneen garderoobin tilalle, suuntasimme heti lentokentältä noin 40 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevaan Berlin Designer Outletiin. Valikoima ulottui perus-Espriteistä Hugo Bossiin. Sieltä löysin mm. Falken paksut (ja pinkit!) puuvillasukkikset kympillä, Karl Lagerfeltin collegemekon 45 eurolla ja Camel Activen naisten kevättakin 80 eurolla.

Lapsetkin tuonne olisi voinut ottaa mukaan. Paikan päällä oli leikkihuone ja autokärryjä, joilla heitä olisi voinut kuskailla kaupasta toiseen. Mutta kyllä vaatteiden sovittelu oli hurjasti helpompaa ilman jälkikasvua.

Outletiin päästäksemme olimme etukäteen vuokranneet lentokentältä netin kautta auton. Outletistä hurautimme Berliiniin keskustaan ja palautimme vuokra-auton reilun viidensadan metrin päähän hotellista. Auton vuokra päiväksi maksoi n. 80 euroa. Jos olisimme ajaneet outletiin edestakaisin taksilla, se olisi maksanut yli tuplasti saman.

Hotellissa majoituimme Mittessä, tarkemmin Titanic-hotellissa. Päätimme maksaa ekstraa hyvästä sijainnista, jotta aikaa kuluisi mahdollisimman vähän siirtymiin.

Tämän hotellin hintaan sisältyvää aamiaista kehuttiin netissä Berliinin parhaaksi, eikä se todellakaan pettänyt: buffettiin kuului herkullisten perusvaihtoehtojen lisäksi muun muassa munakasta kokin paistamana, erikoiskahvit, loputtomat pähkinä-murokulhot, hunajakenno, josta sai itse raastaa hunajaa ja juomaksi Proseccoa niin paljon kuin sielu sietää.

"Ilmainen" alkoholi tuntui minusta hullulta ajatukselta: voisitteko kuvitella suomalaiseen aamiaisbuffettiin saman? Minä en. Tuolla en nähnyt silti kenenkään ottavan skumppaa kuin korkeintaan puoli lasillista.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Mall of Berliniin, mikä on Berliinin uusin kauppakeskus. Veikeä se olikin. Katosta roikkui muun muassa karusellihevosia.

Ja voi sitä onnea, kun kauppakeskuksesta ulos astuessamme törmäsimme japanilaiseen Uniqlo-liikkeeseen! Se on yksi lempikaupoistani, koska sieltä saa perussiistejä ja laadukkaita käyttövaatteita hyvään hintaan. Osa vaatteista loppuu kokoon L, mutta joissakin vaatemalleissa koot jatkuvat XXL:ään asti. Housujen lahkeet lyhennettiin kaupassa veloituksetta.

Kaupunkihaahuilun välissä piipahdimme Kulturkaufhausin kellarikerroksen Urpsrung-kahvilassa, jonka monta kerrosta korkea viherseinä oli varsin vinkeä tapaus. Mikäs siinä kahvia siemaillessa pulppuilevan veden ja kultakalojen keskellä. Miestäni alkoi puron solina tosin jossain vaiheessa pännlä.

Illaksi suuntasimme Friedrichshainiin, jonka kadut, erityisesti Gärtnerstraße, ovat täynnä suloisia pikkuputiikkeja ja ravintoloita. En näköjään tässä elämäntilanteessa pysty unohtamaan lapsia, sillä toinen toistaan värikkäämmissä leluliikkeissä oli pakko käydä hypistelemässä söpöjä lastenjuttuja.

Illallisella meillä kävi mieletön mäihä. Kuljimme urbaanin oloisen italialaisravintolan ohi, joka näytti houkuttelevalta, joskin täpötäydeltä. Päätimme kuitenkin kysäistä, löytyisikö meille yhtä pöytää, ja löytyi. Selvisi, että Il Ritrovo on supersuosittu, eikä sinne yleensä mahdu sisään ilman varausta. Paikallisten pöytiä vakoillessamme päättelimme, että kannattaa tilata pitsaa. Emmekä olleet väärässä. Vaikka pitsani näytti ankealta, se oli elämäni herkullisin.

Viimeisenä päivänä paluulentomme AirBerlinillä lähti klo 16, joten kentälle piti suunnata klo 13.30. Aamupäivän käytimmekin turistibongailuun ja yleiseen haahuiluun. Kävimme muun muassa Checkpoint Charliella ja Berliinin konserttitalolla, muuten vain hengailimme kaduilla ja ihmettelimme paikallista elämää.

Reissu oli kaikin puolin mainio, ja juuri sopivan mittainen. Kahden tunnin paluulento meni sekin joutuisasti. Eikä ole ihanampaa tunnetta kuin nähdä pienen eron jälkeen taas omat mussukat.

Tiedän, miten vaikeaa tällaista reissua on järjestää pienten lasten vanhempana. Jos tukiverkot puuttuvat, tai lapsilla on muuten vaikeuksia olla erossa vanhemmistaan, tällaiset matkat ovat käytännössä mahdottomia. Lämmin kiitos siis isovanhemmille (ja vähän omille sopeutuville lapsillenikin) tämän reissun mahdollistamisesta!

Kommentit (2)

Vierailija

Jos lapset eiväiti voi olla paria päivää erossa vanhemmistaan hyvässä hoidossa, jokin kasvatuksessa on mennyt pieleen. Ihanaa, että saitte olla reissussa miehesi kanssa kahdestaan!

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Toisinaan parin päivän ero voi olla vaikeampaa vanhemmille kuin lapsille. Sitä pitääkin harjoitella! Itsekin jännitin välimatkaa ennen reissua, mutta tuskinpa seuraavalla kerralla enää jännitän niin paljon. Oli kyllä huippua olla kaksin!

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat