Olen aina mieltänyt perfektionismin piirteeksi, jota kannattaa tavoitella. Että pitäisi olla mahdollisimman tehokas kaikessa, mihin ryhtyy: töissä, kotona, jopa vapaa-ajalla. Mutta mitäpä jos perfektionismi onkin huono asia, josta pitäisi päinvastoin pyrkiä eroon?

Kiitos kirjailija Elizabeth Gilbertin, osaan nyt pohtia asiaa tältäkin kannalta. Elizabeth tunnetaan parhaiten Eat, Pray, Love -kirjastaan (suom. Omaa tietä etsimässä). Nyt hän on kirjoittanut luovuuteen kannustavan kirjan Big Magic ja katsoin hänen haastattelunsa YouTubesta. Sen kautta ymmärsin, että perfektionismi voikin olla ansa, joka estää tekemästä asioita loppuun.

Elizabeth kannustaa kaikkia päästämään luovuutensa valloilleen ja voittamaan siihen liittyvät pelot. Hänen mukaansa perfektionismi on yksi näiden pelkojen ilmenemismuodoista – ja siten este luovuuden tiellä. Se kun tappaa kaiken hyvän: ilon, spontaaniuden, ihmettelyn ja nöyryyden.

"Sanon perfektionismia peloksi korkokengissä. Se on ikään kuin haute couture -versio pelosta. Se mainostaa olevansa hyve ja huijaa ajattelemaan, että erotut joukosta, että olet erikoinen. Perfektionismi jopa estää kokonaan aloittamasta asioita, sillä todellinen perfektionisti tietää, ettei mikään lopulta kuitenkaan tule täyttämään hänen standardejaan", Elizabeth kertoo.

Kuvakaappaukset MarieTV:n haastattelusta. Perfektionismista puhutaan n. 30 minuutin kohdalla. Kannattaa katsoa koko jakso!
Kuvakaappaukset MarieTV:n haastattelusta. Perfektionismista puhutaan n. 30 minuutin kohdalla. Kannattaa katsoa koko jakso!

Kuvakaappaukset MarieTV:n haastattelusta. Perfektionismista puhutaan n. 30 minuutin kohdalla. Kannattaa katsoa koko jakso!

Elizabeth sanoo myös, että mitä ikinä yritätkään luoda, kuri ja itseruoskinta eivät ole ratkaisuja sen saavuttamiseksi. Keskeneräisyys pitää antaa itselle anteeksi. Jos vaikkapa kirjoitat kirjaa, anna itsellesi anteeksi, ettet ole Hemingway. Ja kirjoita lisää. Valmis on aina parempi kuin hyvä keskeneräinen, hän huomauttaa.

Haluan myös poimia haastattelusta kohdan, joka käsittelee inspiraatiota. Meihin kun tuntuu olevan iskostettu ajatus, että jos vain on tarpeeksi inspiroitunut, voi saavuttaa ihan mitä tahansa. Elizabeth sen sijaan huomauttaa, että inspiraation tehtävä on vain tarjota mahtava ja ilontäyteinen matka, ei onnistunutta lopputulosta. Innostunut projektin aloitus saattaa hyvinkin päättyä siihen, että putoaa jyrkänteeltä alas. Kun sitä keräilee rikkoutuneita luitaan törmäyksen jälkeen ja ihmettelee, miksi inspiraatio teki näin, se vastaa: en koskaan luvannut sinulle mahtavaa lopputulosta, vain mahtavan matkan. Tehdäänkö se uudestaan?

Kuulostaako tutulta, tunnolliset tytöt? Minulle ainakin kuulostaa. Haluaisin kirjoittaa tähän nyt vaikka mitä hienoa jatkopohdintaa, mutta joskus on parempi lopettaa itse ajoissa ja harjoitella keskeneräisyyden sietämistä. Entäpä jos sinäkin tekisit jonkin keskeneräisen projektin kanssa saman?

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat