Kahvit väärään kurkkuun -hetki: katson televisiosta, kuinka 4-vuotias Princess Bliss -tyttö ottaa suihkurusketusta ja hänen äitinsä Sophie May kannustaa vieressä. Eikä se jää ainoaksi hämmentyneeksi hetkeksi.

Frii-kanavan Glamourlapset-dokumentissa brittiläiset äidit pukevat tyttövauvoilleen niin suuret ja painavat röyhelöt, etteivät nämä pysty kunnolla konttaamaan. Jo 2-vuotiaat tytöt käyttävät hiuslisäkkeitä ja meikkejä. Mittatilausvaatteet, tutit ja jopa potat koristellaan Swarovskin kristalleilla.

Äidit perustelevat tyttäriensä ulkonäön muokkaamista muun muassa seuraavin sanoin:

"Jokainen äiti pitää tyttölastaan nukkena."

"Otamme suihkurusketuksia, koska meillä on tylsää."

"Lapseni haluaisi olla poikatyttö, mutta minä haluan pukea hänet näin."

Oi voi.

glamourlapset2
glamourlapset2

Lapsetkin pääsevät ääneen. He kertovat näin:

"Haluan olla kuin äiti."

"Kilpailen kauneuskisoissa, koska äiti tulee siitä iloiseksi."

"Katso äiti mitkä rusketusrajat!"

Kestän kyllä tyttöjen överipukeutumisen ja meikkileikit, jos tämä halu on lähtöisin heistä itsestään. Olenhan kirjoittanut pinkkien tyttöjen puolustuspuheenkin. Kannustan kaikenikäisiä naisia pukeutumaan hörhelöihin ja näyttäviin vaatteisiin, jos he tuntevat sillä tavoin toteuttavansa itseään ja naiseuttaan.

Suihkurusketus pakottaa minut kuitenkin miettimään asiaa pidemmälle. 4-vuotias lapsi kun ei mielestäni missään nimessä tarvitse sellaista. Mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Jos haluan kannustaa tyttöjä ja naisia nauttimaan naiseudestaan, ei minulla ole oikeutta määritellä mitkä keinot ovat siihen oikeita.

Päädynkin pohdinnoissani siihen, että jos jonkun muun tytär vilpittömästi nauttii suihkurusketuksen ottamisesta, en minä voi tuomita hänen kokemustaan vääräksi.

Asiasta kuitenkin tulee ongelma, jos tyttö tuntee olonsa kauniiksi vain suihkurusketuksen, meikkien ja överimekkojen avulla.

Me vanhemmat emme kerta kaikkiaan voi opettaa lapsillemme ajatusta, että naisen ja tytön arvo riippuu ulkoisista piirteistä. Ulkonäköhän on ihmisestä vain pieni raapaisu.

Synnynnäinen ulkonäkö ja geeniperimä eivät sitä paitsi edes ole meidän käsissämme. Sen takia on turha joko ylpistyä tai tuntea alemmuutta. Ulkonäkö on sattumaa. Jos siihen sitoo oman itsetuntonsa, joutuu jossain vaiheessa elämäänsä väistämättä pettymään.

glamourlapset3
glamourlapset3

Pelkään, että nämä ohjelman äidit opettavat huomaamattaan lapsensa ajattelemaan äidinrakkauden olevan ehdollista. Että äiti rakastaa vain, jos tytär näyttää tietynlaiselta. Ulkonäöllä ja äidinrakkaudella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään. Ei voi olla, ei saa olla.

Ohjelmassa esiteltiin myös pikkutyttöjen missikisoja, mikä tuntui monella tapaa karmaisevalta. On masentavaa, että jo lapsesta asti tytöt opetetaan kilpailemaan keskenään ulkonäöstä. Tytöt itse tuskin tulisivat tuollaisia kilpailuja edes ajatelleeksi. Ennen kaikkea nuo kilpailut onkin suunnattu heidän äideilleen. Siinä on taas yksi paikka, jossa naiset usutetaan toisiaan vastaan. Ja mikä surullisinta, omien lastensa kautta.

Toki kauneuskisatkin voivat olla äidin ja tyttären yhteistä tekemistä. Lapsi saa silloin erityishuomiota vanhemmaltaan, josta varmasti nauttii. Edelleenkään minulla ei ole lopulta oikeutta sanella toisten puolesta, mikä tekee heidät onnelliseksi. Toivon kuitenkin, että äidit kannustavat tyttäriään löytämään itsestään muitakin puolia.

Kaikista hulluinta tässä suihkurusketus-tapauksessa on lopulta kuitenkin se, että mitä tahansa nainen tekeekin, hän tekee aina väärin. Miettikää nyt: jos naisen ajatellaan olevan kauneimmillaan pitkätukkaisena, pitkäripsisenä, hoikkana ja ruskettuneena, eikö Princessin ja hänen äitinsä silloin pitäisi edustaa kaiken vaivannäön jälkeen tätä ihannetta?

No ei. Äiti itki dokumentissa ystävilleen, kuinka kamalia ja negatiivisia kommentteja hän ja ikävä kyllä myös hänen tyttärensä joutuvat ulkonäöstään päivittäin kuulemaan. Mikään, mitä nainen ulkonäkönsä eteen tekee, ei siis ole oikein!

Voi meitä äitejä ja naisia. Meillä on edessämme todella paljon työsarkaa tämän ulkonäköasian kanssa. Mutta minä aion taistella, toivottavasti tekin. Ei tämä tähän jää.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat