Kun kaikki menee pieleen, kaikki todellakin menee pieleen. Ensin itkettää, lopulta vain naurattaa, koska muutakaan ei voi.

Oli ollut pitkä päivä ja hermoni olivat jo valmiiksi kireinä. Mies oli töissä, minä yritin saada lapsia nukkumaan. He eivät varsinaisesti auttaneet asiaa dippaamalla viinirypäleitä iltapuuroon ja heittelemällä niillä toisiaan.

Yritin samaan aikaan kaitsea lapsia ja tiskata puurokattilaa, kun kuulin tiskipöydän alta epäilyttävää lorinaa. Kurkkasin lavuaarin alle. Siellä lainehti. Voi *****. Jotenkin yksi vesiputkista lavuaarin alla oli löystynyt ja alkanut falskata.

Aloin vauhdilla repiä roskiksia irti, hakea pyyhkeitä ja toivoa, ettei vesi osuisi sähköjohtoihin — ja sitä kautta meihin ihmisiin. Rakkaat palleroni tietysti kiinnostuivat puuhistani ja tulivat uteliaina katsomaan.

Siinä lainehtivan allaskaapin parissa kamppaillessani en varsinaisesti ehtinyt keskittyä lasten puuhiin. Olisi kannattanut. Kun nostin katseeni, 5-vuotiaani oli päättänyt napata sakset ja tehdä itselleen uuden kampauksen. Hänen suloinen kihara surffitukkansa oli kynitty epämääräisistä kohdista siiliksi, nätisti ilmaistuna kesätukaksi.

Eipä siinä auttanut muu kuin ryhtyä parturiksi ja leikata koko tukka pois. Kuopus tietysti karjui vieressä: "mäkin haluun!" Koska hänen nyt pitää vaan saada kaikki, mitä isoveljelläkin on.

Siinä keskellä kylppäriä kuivuvien roskisten, leijailevien hiustupsujen, karjuvien lasten ja hiljalleen mätänevien keittiökalusteiden tuoksussa repesin nauramaan. Koska olihan tilanne kaikessa absurdiudessaan aika huvittavaa. Oikeasti, mitä vielä?

Kynitty esikoiseni tietysti luuli, että nauroin hänelle — ja loukkaantui hirveästi. Tässä touhussa ei vaan voi voittaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat