Olen lopen kyllästynyt erääseen puoleen naiseudessa: oman painon ja syömisien jatkuvaan anteeksipyytelemiseen. Törmään joka paikassa ihaniin, kauniisiin, upeisiin naisiin, jotka sanovat: "ei minun pitäisi."

He kieltäytyvät lähtemästä rannalle ja uimahalliin, koska eivät kehtaa näyttäytyä vähissä vaatteissa. Terveet, upeat, tavalliset naiset. He kieltäytyvät syömästä suklaakakkua juhlissa ja kahvilassa, koska painoa on taas kertynyt. Kun he törmäävät julkisella paikalla heijastavaan pintaan, he voivottelevat toisilleen, kuinka pitäisi treenata enemmän ja syödä vähemmän. Terveet, upeat, tavalliset naiset.

Naiset, lopettakaa. Oikeasti.

Toukokuun 6. päivä vietetään Älä laihduta -päivää, ja Syömishäiriöliitto jäsenyhdistyksineen haastoi minut edellisen kirjoitukseni kommenteissa kirjoittamaan aiheesta. En yleensä toru toisia naisia yhtään mistään, mutta tämän aiheen kohdalla haluan lempeästi ravistella. En nimittäin suvaitse sitä, että terveet, upeat naiset ylläpitävät omalla käytöksellään kulttuuria, joka ylläpitää syömishäiriöitä.

Yksikin syömishäiriöön sairastunut ihminen on liikaa. Yksikin vääristyneestä kehonkuvasta kärsivä ihminen on liikaa.

Sinä olet vastuussa siitä, mitä puhut. Omaa kehoasi mollaamalla olet osa ongelmaa, vaikket itse olisikaan sairastunut. Vaikka luulet, ettei kukaan kuule, joku kuulee aina. Ja ottaa mallia.

Seuraavalla kerralla, kun tunnet tarvetta selitellä, valitella tai perustella ääneen syömisvalintojasi tai painoasi, älä sano mitään. Et ole velkaa kenellekään. Et tarvitse hyväksyntää keneltäkään. Vain itseltäsi.

Jos et viihdy tämänhetkisissä vaatteissasi, hanki paremmin istuvat. Älä osta sitten kun -vaatteita. Hanki sellaisia, jotka päälläsi ajattelet jo nyt: vau, olenpa upea.

Olet ehkä ylipainoinen, jopa reilusti. Ole vain. Vai oletko tahattomasti alipainoinen? Ole vain. Tärkeintä on, ettet selittele muille olevasi vääränlainen. Koska et ole.

Anna niiden (muiden silmissä mitättömien) läskiesi löllyä. Sen sijaan, että seisot tanssilattialla nurkassa häpeämässä itseäsi, heiluta mieluummin sitä selluliittista persettäsi niin maan perkeleesti. Vaikka joku katsoisi menoasi nihkeillen, joku muu katsoo samaa silmät suurina ja miettii: ehkä minäkin kelpaan, jos tuokin.

On rohkeaa viihtyä vartalossaan. Ole siis rohkea. Näytä mallia heille, jotka eivät vielä ole. Niin tekemällä saatat parhaimmassa tapauksessa pelastaa jonkun hengen.

Syömishäiriöliitto SYLI ry:n Painorauhan julistuksen voit lukea täältä. Lisää Älä laihduta -päivästä täältä.

LUE LISÄÄ:

Liian läski vaateostoksille?

Teille kaikille naisille, lempeydellä

Kehu nainen päivässä

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kommentit (54)

Leena, olet oikeassa, ruoan ääressä pitäisi muistaa pysähtyä ja kiittää. Silloin syömisestä osaisi todennäköisesti nauttia enemmän, eikä vain hotkaista ruokaa puolihuolimattomasti ja jälkikäteen syyllisyyttä tuntien. Taidanpa heti seuraavalla aterialla kokeilla tätä pysähtymistä!

❤❤
"Sen sijaan, että seisot tanssilattialla nurkassa häpeämässä itseäsi, heiluta mieluummin sitä selluliittista persettäsi niin maan perkeleesti. "
Päivä parani juuri niin maan perkeleesti. :D
Kiitos Rosanna!

Tera

Siis aivan ihana teksti! Itse olen kyllä tällainen luukuikelo tahtomattani, mutta kaveripiiristä löytyy niitä monia jotka häpeilevät itseään painonsa vuoksi. Yritän aina tuoda esiin sitä, että kenenkään muun silmissä he eivät ole "rumia" ja "hirveitä läskejä" painonsa vuoksi.
Lisäksi, en voi olla ainoa jonka mielestä plussa koon naiset ovat mitä upeimpia! Tiedän muutaman kanssani samaa mieltä olevan ja hei, kaikilla oma makunsa!

Olkaa ylpeitä siitä mitä olette! Ei ole olemassa ihmistä, jota ei joku ihailisi!

Kiitos Tera! Luukuikelot ja plussakoon naiset, yhdistykää :D Minustakin plussakoon naiset ovat upeita, kaikki naiset ovat. On lopulta aika vähän tekemistä sillä, miltä kroppa näyttää, asenne on se, joka minuun vetoaa.

"Ei ole olemassa ihmistä, jota ei joku ihailisi!" Juuri näin. Yleensä monikin ihailee, yllättävän moni.

leena boren

Hei kaikki naiset .
Syö kiitoksella , iloitse ruuasta , nauti .
Keho kiittää ja mieli .
Päästää pois liikaa ,ei tankkaa nauttimaasi sinuun .
Anna vapaus itsellesi .
Huomaat kilot alkaa karista , kulutat mitä syöt ,olet vapaa omassa itsessäsi .

jenni

olen ihan body-positiivisuuden kannalla, ja mitä useampi nainen pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kun on, sen parempi. mutta tässä kirjoituksessa ei ollut mielestäni tilaa niille naisille jotka kokevat olonsa epämukavaksi nykyisessä painossaan. siis ihan ITSENSÄ takia. jos vaikka kertynyt ylipaino on alkanut heikentää kuntoa, vaikka treenillä saakin itsensä hyväkuntoiseksi, on se 7. kerrokseen kipuaminen joillekin kivempaa kevyempänä (tämä vain oma kokemus). ja jos polvia on alkanut särkeä, ja tietää sen aiemmasta jojotuksesta johtuen liittyvän painoon? pitäisikö vaatia barrikadeilla parempia särkylääkkeitä vaan? tai välttää kävelä? tai nihkeillä ettei markkinoilla ole tarpeeksi ergonomisia kenkiä, kaikki niiden syytä? enkä usko että tuollaiset vaivat ovat super-harvinaisia jos ylipainoa on reippaasti. ja mitä sitten kun kaupasta ei löydy vaatteita joissa olisi tyytyväinen, vaikka kuinka istuisivat? ehkä tästä voi syyttää yhteiskuntaa ja mediaa ja vääristyneitä mielikuvia, mutta voisiko sitten kans sallia ihmiselle sen tunteen et "mä en pidä itestäni tälleen, haluan jotain muuta"?

jos tunne riipuu muista, tai tarvii muille selitellä niin se on väärin, kuten esitit. mutta sallittakoon naisille myös halu muuttaa itseään niin henkisesti kuin fyysisesti.

musta tuntuu että välillä tää menee toisesta ääripäästä yli silleen että kellekään ei sais myöntää laihduttavansa (vaikka se olisi kuinka terveellistä, tasapainoista) koska siitä tulee kritiikkiä ja sääliä. mitäs säälittävää siinä on että jos on tavoite näyttää omasta mielestään paremmalta ja tuntea olonsa terveemmäksi. tosi ikävää että juonkin vaan 2 siideriä 5:n sijaan koska dieetti? ja huom. sen terveen tai paremman ei tarvi olla "normaali" painon rajoissa, se voi jollekin olla vähän tai paljonkin yli (tai kai alikin, en halua kritisoida kovin herkästi kun nyt liberaalilla linjalla ollaan). esim. 120 kiloinen nainen ehkä haluaisikin olla n. 90 kiloinen - ei niinkään numeron takia vaan olon, vaatekoon jne. sallittakoon se hänelle.

kiitos kuitenkin yleispositiivisesta kirjotuksesta.

Quando corpus morietur

Ääripäät mainittu.

Kun terveys on uhattuna, kukaan ei ole todellakaan sanomassa kenellekään, että "älä laihduta". Sellaista ihmistä ei olekaan.

Mutta laihdutus ulkopuolelta tulevien paineiden vuoksi, ns. ulkonäkölaihdutus? Sen voi jättää surutta kokonaan pois.

Minä en ole näitä kauneusihanteita/kauneusnormeja määritellyt. Minun ei siksi tarvitse niiden mukaan elää.

Minä

Iskulause "älä laihduta" on vaarallinen. Niin yli- kuin alipaino molemmat ovat 99% tapauksista syömishäiriöitä, usein mielenterveyspohjaisia. Niissä 1% sitten kyse on jostain muun sairauden sivuvaikutuksesta tai joissain tapauksia urheilun sivuvaikutuksesta (pitkän matkan kestävyysjuoksu tai voimanosto yleisimpinä). Merkittävästi parempi iskulause voisi olla esim. "pidä itsestäsi" tai "rakasta itseäsi".

Tämmöisissä kampanjoissa olisi syytä erottaa terve kehon kuva ja terveen kehon käsite toisistaan. Nyt annetaan iskulauseella aivan väärä kuva, kun kampanjan on tarkoitus antaa ihmisten olla tyytyväisiä ulkonäköönsä/itseensä, eikä suinkaan kannustaa heitä jatkamaan elämistä epäterveessä kehossa.

Ei meinaan paljoa lohduta hyvällä kehonkuvalla varustettua itsensä terveyden laiminlyönti siinäkään kohtaa, kun lääkäri lyö 2. tyypin diabetekselle tai sydän ja verisuonisairaudelle lääkepurkin kouraan. Taikka kun aivoissa tapahtuu infrakti.

Minäkin

Ei sitä laihduttamisella korjata, vaan hyvillä, terveillä elämäntavoilla: syömällä hyvin ja liikkumalla riittävästi. Myös esimerkiksi unen määrä ja mielen hyvinvointi vaikuttavat asiaan. Laihduttaminen ei suurimmassa osassa tapauksia ole mikään pitkäaikainen ratkaisu, itse asiassa monet, jotka laiduttavat, lihovat aika pian takaisin kaiken painon ja vielä vähän päälle. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä arvokkaiksi ja hyviksi, todennäköisemmin tekevät itselleen hyviä valintoja kuin ihmiset, jotka syyllistävät itseään esimerkiksi painonsa vuoksi. Muun muassa tämän takia on tärkeää, että kaikki tiedostaisivat, ettei ihmisen arvo riipu hänen painostaan (korkeasta tai matalasta tai jostain siltä väliltä). Mielestäni tämänkaltaisten kirjoitusten kirjoittajien syyllistäminen siitä, että he muka editäisivät epäterveitä elämäntapoja jättää täysin huomiotta sen, että tässäkään kirjoituksessa ei sanottu, että liho, liho, liho tai edes että mitä enemmän painoa sen parempi. Sen sijaan mielestäni blogistin viesti on jotain siihen suuntaan, että olet arvokas ihminen ja olet sen painoinen kuin olet, mutta se ei määritä sinun arvoasi ja hyväksy itsesi. Ja se on mielestäni erittäin hyvä viesti kenelle tahansa.

Nokkela

Mistäs nuo prosentit on peräisin? Ei luontainen taipumus laihuuteen eikä tavallinen, lievä ylipaino takuulla ole syömishäiriön tai mielenterveyden syytä, joten nyt tais tulla prosentit omasta päästä kuin Stubbilla konsanaan.

Kati

On mielestäni ihan eri asia haluta positiivista muutosta (=ok) kuin puhua itselleen päivittäin rumasti, ääneen tai päänsä sisällä (=ei ollenkaan ok). Positiivinen muutos taas voi olla rasvaprosentin lasku tai nosto tai vaikka ranskan alkeiden opettelu.

Oleellista olisi, että ei sukupolvesta toiseen tartutettaisi toisiimme trendiä, että oma kroppa on aina virheellinen ja että sitä saa kohdella miten väheksyvästi ja pilkkaavasti tahansa.

Toivon kovasti, että jonain kauniina päivänä sinnikkään oman käytöksen korjauksen tuloksena suorastaan UNOHTAISIN mollata vartaloani peiliin vilkaistessani. :)

Hei Jenni, Quando corpus morietur, Kati ja minät!

Totta kai on hyväksyttävää haluta laihduttaa ylipainoa pois, erityisesti, jos se on terveydelle haitallista. En yritä sitä tässä mitenkään kieltää, en vain erikseen maininnut asiasta. Uskon nimittäin, että jokainen merkittävästi ylipainoinen tietää itsekin, että elämä olisi helpompaa hieman pienemmillä kiloilla. Silti ulkopuolelta tuleva - yleensä neuvomiseksi naamioitu - kritiikki ei mielestäni laihdutusasioissa toimi. Laihduttajan pitää itse tehdä päätös laihduttamisesta, ulkopuolelta tuleva paine ei auta tai kannusta, se vain latistaa.

On myös todella kurjaa, jos laihdutuspäätöksen tehnyt ihminen joutuu selittelemään muille syömisiään. Nuo ratkaisut kuuluvat vain ihmiselle itselleen. Ruoasta saa puhua, laihduttamisesta saa puhua, mutta sen pitäisi tapahtua kannustavassa hengessä. Ei koskaan tuomiten, arvostellen tai väheksyen.

Ja kuten Minäkin ja Kati tuossa sanoivat, ihmisarvo ei liity painoon mitenkään. Jokainen on arvokas, kiloilla tai ilman.

leena boren

Ruuasta kiittäminen , voi surku että se ja ruuan siunaaminen on jäänyt pois .
Opettakaa lapsenne naiset siunaamaan ruoka ja kiittämään ruuasta .
Tapoja on monia ei tarvitse liittää uskontoon jos ei halua .
Silloin mieli ja keho on syömisessä mukana .
Aineenvaihdunta toimii.
Mieli on hyvä syödessä ja mieli ja keho kiittää jälkeen päin .
Syöminen on asenne kysymys !!

LauraEm.

Voi että mä muistan yhden baari-illan, jolloin tanssittiin villisti, annettiin mennä, naurettiin ja olo oli maailman paras ja iloisin ja kuplivin, ihan sellanen "mun sydän on täynnä onnea". Ja yhtäkkiä tanssiessa mun katse osu yhdellä seinällä oleviin peileihin ja päähän lävähti ajatus, hyi kun mä näytän lihavalta. Loppuillan hymyilin väkinäisesti, tanssin hillitysti hiukan liikuskellen, nyin paitaani ja mietin kuinka paljon kaikkia muita rumempi oon.

Että joo. Nykyään mä niin yritän (ja usein onnistunkin) ajatella, että se ilo ja lupa vaikkapa sitten tanssia tai, dear god, käyttää hihattomia paitoja ei oo kiinni siitä, minkä muotosella vartalolla kuljen. Helvetti taas näitä kesän opastuksia, että minkä mittaista ja mallista hametta milläkin kropalla pitää käyttää! (Sanomattakin selvää, että pulleroiden kannattaa suosia tummia värejä ja pitkää mittaa, piilottaa sopivasti, ei lihavan sovi erottua. Muistuu mieleen tää oma bikini-postaukseni jo parin kesän takaa, hermostun siitä taas ja vieläkin :D http://www.lily.fi/blogit/vau-mika-vauva/muista-tama-bikiniostoksilla)

LauraEm, sähän oot upea! Seuraavalla kerralla tanssilattialla viittaat kintaalla tuollaisille negatiivisille ajatuksille ja annat mennä vaan. Ei siellä tanssilattialla sitä paitsi kukaan ehdi toisia kytätä, tai jos ehtii, aika paljon tylsempää niillä on kuin sulla :D

Ja ymmärrän kyllä tuskasi siitä, että naisille satelee joka paikasta ohjeita, miltä meidän kuuluisi näyttää. Mutta tunnen monta stylistiä ja tiedän, etteivät he esim. vaatevinkkejä kootessaan ajattele, että: "nyt näitä on naisten pakko käyttää". Ne ovat vain vinkkejä, eivät lopullisia totuuksia. Niistä saa ottaa ideoita tai olla ottamatta.

Olisipa muuten hauskaa lukea sellainen uimapukujuttu, jossa päärynävartaloinen olisi pukenut omenavartaloisen bikinit päälleen jne. Mitäköhän kamalaa tapahtuisi? Arvaan - ei mitään :D

jaana Gleisner

Moikka kaikki upeat naiset!kerranki kuulen jotakin järkevää.Olen vuosia taistellut ylipainon kanssa,monta kymmentä kiloa pudottanut,mutta aina tullut takas! Nyt vaan päätin peilin edessä että nyt saa luvan riittää tää kidutus,Jos kelpaan itselleni tälläisenä muodokkaan luonon lapsena.Niin saa luvan muutkin hyväksyä!Nyt on paino pysynyt samana monta vuotta,ja nautin olostani.yli painoa on noin kaksikymmentä kiloa!Ennenmän minua ihanaa naista.Josta lapseni,mieheni ja eläimet tykkäävät ja rakastavat.Siis hyväksy itsesi sellaisena kun olet!

pirjo Mustonen

alas ikuinen laihdutus buumi kun ihminen on just sen kokoinen kuin hyvä on. minä ainakin olen ikäni laihduttanut ja kuihduttanut mutta en ole kuihtunut enkä laihtunut sen suuremmin. nyt on hyvä paino ja sitten kun on siihen painoon pässyt niin ei olisikaan ollut mitään mieltä laihduttaa kaiken aikaa. minä oon tyytyväinen itteeni tällaisena kuin olen ja aion olla lopun ikääni eli alas ikuinen kuihtuminen ja laihtuminen eläköön se että läski on ikuista.

Moi Jaana ja Pirjo!

Ihan mahtavaa, että olette hyväksyneet itsenne. Tulin ihan hirveän iloiseksi tästä. Toivoisin, että me kaikki osaisimme lopettaa turhan taistelun, itsesyytökset ja itseruoskinnan. Se ei voi tehdä ihmiselle hyvää. Toki saa laihduttaa, jos tuntee siihen ylipainon vuoksi tarvetta, mutta olisi upeaa, jos samaan aikaan pystyisi olemaan lempeä itselleen. Itseään on oikeus ja jopa velvollisuus rakastaa kaiken kokoisena. Ihanaa, että te olette sen oivaltaneet!

minä

Paljon ahdistavampaa on se että joka puolella on pullaa tarjolla ja sitten katsotaan kuin vierasta sikaa kun sanoo herkuille ei. Ei niitä sokerimössöjä ole tarkoitettu jokapäiväiseksi välipaloiksi.

Kahvin ja pullan tarjoaminen vieraille on meidän kulttuurissamme kohteliasta. Kaipa sitä ajatellaan, että niistä kieltäytyminen on epäkohteliasta. Mutta voihan sitä tuoda tuliaisiksi vaikka mansikoita kaikille ja napsia sitten niitä. Palavereissa yms. tilaisuuksissa kenelläkään tuskin on aikaa kytätä, kuka pullaa syö tai on syömättä.

Mieshenkilö

Häpeillä ei kannata, samaa mieltä! Häpeilykulttuuria voi vastustaa myös lompakollaan. Voit lopettaa vaikka lehden tilaamisen tai tv-kanavan katsomisen, jossa julkaistaan mainoksia, jotka tunnustavat epärealistista tai "yhden oikean näköistä" naiskuvaa.

Naistenlehdet eivät ole asiakkaan hyvinvoinnin puolella. Ne pyrkivät pitämään sinut maksavana asiakkaana, sillä toimitus on vastuuvelvollinen ensisijaisesti työnantajalleen; ei esimerkiksi lukijakunnan hyvinvoinnille. Samoissa lehdissä saatetaan esimerkiksi julkaista itsetunnonkohotusblogeja ja itsetuntoa vähentäviä mainoksia, jolloin asiakkaan itsetuntovaihtelut muuttuvat toisen bisnekseksi. Sellaisesta ei kannata maksaa.

Arvaas mitä, olen ammatiltani naistenlehden toimittaja. Tätä blogia tosin pidän yksityishenkilönä.

Minun mielestäni suomalaisissa naistenlehdissä esitellään kyllä kattavasti erilaisia naisia erilaisine ajatuksineen. Niissä haastatellaan niin urheilijoita, leipureita, yritysjohtajia kuin työttömiäkin. Ääneen pääsevät sekä kansanedustajat että tavalliset tallaajat. Joskus haastateltavat puolustavat perinteistä avioliittoa, joskus sateenkaariperheitä jne. Ei ole yhtä ainutta ja oikeaa naiskuvaa, naistenlehdissäkään.

Järki käteen

On hyvä, että kaikilla olisi itsetunto kohdillaan, mutta minkä helvetin takia ei saisi laihduttaa jos on kerta ylipainoinen. Sitten muutaman vuoden päästä itketään kun on diabetes ja nivelet ei toimi. Meidän yhteisistä verorahoista maksetaan niidenkin hoidot ja systeemit. Alkoholia juovat ja tupakkaa polttavat sentään maksavat veroa reilusti, mutte lihavat eivät. Vieläkun lyödään tälläiset kampanjat tulille, niin lihavat ihmiset luulevat, että kaikki on okei. Laihduttakaa nyt ihmeessä jos ollaan reilusti ylipainoisia. Autatte siinä itseänne, ettekä rasita yhteiskuntaa.

Sh

Eiköhän tämän jutun pointti ole juuri siinä, että ei se maailmaa kaada, jos on muutama liikakilo tai ei ulkoisesti täytä näitä nykyajan ihannemittoja. Toki varmasti jokainen joka haluaa saa laihduttaa. Mutta tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisen näköisenä kuin on. Tiedän montakin hyväkuntoista tyyppiä, jotka eivät ole ulkoisesti näissä nykyajan ihannemitoissa. Ei ole sitä timmiä vatsaa ja peppua. Sairaaloinen ylipaino sairauksineen on jo asia erikseen. Niinkuin jutussa puhutaankin terveistä, upeista, tavallisisista naisista.

Järki käteen, otapas järki käteen. Millä perusteella lihavat eivät muka maksa veroja? Kyllä verottaja aivan varmasti pitää huolta siitä, että kaikki saavat osansa.

Vetoaminen siihen, että lihavat ihmiset rasittavat yhteiskuntaa, ei todellakaan auta yhtä ainutta lihavaa ihmistä. Jos haluat oikeasti auttaa jotakuta, joka haluaisi laihduttaa, tee se hänen ehdoillaan. Jos ylipainoinen ihminen pohtii laihdutusta, tarjoudu lähtemään hänen kanssaan vaikka lenkille. Sovi, että kokkaatte yhdessä jotain terveellistä ruokaa pakkaseen kiireisen päivän varalle. Näin autat, arvostelemalla et.

Ja Sh, kiitos kommentistasi, juuri tätä tarkoitin minäkin.

hermanni

tää on kuin käänteisenä anorektikko sanois et laihduttakaa laihduttakaa. epäterveellisyyden tuputtamista. se että on laiska ja syö roskaa ei ole asia mitä juhlia tai mihin yllyttää ihmisiä

mis on muuten plus kokoset miesmallit??

Hermanni, älä laihduta ei tarkoita samaa kuin ole laiska ja syö roskaa. Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Totta kai ihmisillä on oikeus laihduttaa. Ihan niin kuin jokaisella on välillä oikeus olla laiska ja syödä roskaa, se ei maailmaa kaada. Liiallinen pingottaminen yleensä johtaa epäonnistumisiin, varsinkin laihduttaessa. Armoa itseä kohtaan, sitä yritän sanoa.

Ja tässäpä on sinulle erittäin vetävä plussakoon miesmalli!

Olin ollut n. 25 vuotta laihdutuskuurilla j o k a ikinen päivä. Vauhti ei hidastunut jojoilun suhteen ennenkuin sairastuin vakavasti masennukseen ja koko homma kääntyi niin, että nykyään valmennan vääristyneen kehonkuvan omaavia naisia. Blogissani muisto 15 vuoden takaa joka suisti elämäni raiteltaan...
" Kerron vanhan muiston joka tuli nyt mieleeni. Asuimme mieheni kanssa 15 vuotta sitten Prahassa. Olimme menossa kesällä naimisiin ja olin ollut ankaralla kuurilla koko talven. Paino oli tippunut 75 kilosta jonnekin 64 kiloon. Työskentelin sinä kesänä eräällä saksalaisella taiteilija-rouvalla. Olin koko päivän aina syömättä, tein fyysistä työtä ja nautin nälän tunteesta. Mitä enemmän tunsin nälkää, sitä lähempänä olin häämekkokuntoa. Minulla oli niin nälkä, että näpistelin rouvan koristekulhosta jotain siemeniä ja pieniä suolakeksejä. Kun pääsin kotiin, päätin vielä vähän siirtää nälkää ja mennä jumppaan. Ilta oli aina täydellinen. Olin ollut koko päivän syömättä ja illalliseksi sain syödä Painonvartijoiden salliman aterian. Minun täytyi elää päivät noin 500 kcalla.

Kun hääpäivä alkoi lähestyä, kerroin tälle saksalaiselle kauniille nuorelle rouvalle, että hääpukuni on nyt vihdoin valmiina odottamassa räätälillä. Rouva vilkaisi minua päästä varpaisiin ja kysyi ” Mahtuuko se sinulle? ”

Sillä hetkellä tiesin että olen epäonnistunut. Olen epäonnistunut ihmisenä, kaikessa mitä olen puurtanut painoni eteen koko talven. Kaikki on ollut turhaa. Olen ihmisten silmissä läski edelleen ja tuo viesti jäi muistijälkeeni aiheuttaen valtavaa tuhoa vuosikausiksi."

Voi Satu, tuo muistosi saa minut murheelliseksi. Pienillä, negatiivisilla kommenteilla voi olla toiselle valtavia vaikutuksia. Veikkaan, ettei tuo rouva edes muista itse sanomaansa, sinä taas muistat sen ikuisesti. Onneksi olet lopulta päässyt eroon tuosta taakasta ja kääntänyt sen jopa voimavaraksi. Ihan mahtavaa, että autat nyt itse muita pyrkimään samaan!

Irokeesi

Eniten omaan mieleen on vaikuttaneet läheiset, jotka aina ihmettelevät jonkun toisen painoa, kuinka joku on lihonut ja kuinka tuo läski kehtaa. Kuulen tätä jopa oman äitini suusta ja sieltä oikeastaan rankimmalla tavalla; ei siis ole tosi se, että ne omat läskit on muille mitättömiä, ikävä kyllä. Tosin eri asia on välittääkö. Itse olen ottanut joka jutussa muiden mielipiteisiin harvinaisen välinpitämättömän asenteen ja se on auttanut minua löytämään jälleen itseni. Viimeksi vedin höylällä molemmat puolet tukasta kaljuksi, no kyllä helpotti prkl. Kasvuvaiheessahan tässä vielä ollaan, pari vuotta kolmeen kymppiin, mutta oma minä täytyy jokaisen kuitenkin löytää ja tuntea, ennenkaikkea rakastaa. Sinä olet ainoa seuralaisesi joka ikinen hetki haudan lepoon saakka. Amen.

Aina löytyy joku, joka sanoo ettet ole tarpeeksi hyvä. Totta kai se satuttaa aivan erityisesti, jos sanoja on läheinen. Todennäköisesti oma äitisi ei ole tullut ajatelleeksi, miten ikävältä hänen sanansa sinusta kuulostavat. Hän ehkä kantaa sisällään omaa taakkaansa ja purkaa sen ulos noin. Reilua se ei tietenkään ole.

Se, ettei anna muille valtaa sanella, millainen sinun itsesi pitää olla, ei kuitenkaan ole välinpitämättömyyttä. Se on rohkeutta. Se, että kuulee muiden negatiiviset kommentit, mutta päättää ja uskaltaa silti olla oma itsensä, on ihan hemmetin inspiroivaa. Sitä kohti!

Seija

Jos olet läski, ole vain... ??? Sepä onkin mahtava neuvo. Lisää diabetestä ja muita sairauksia!

Ja mihin unohtui miehet taas?

Seija, tuo "jos olet läski, ole vain" -kommenttini tarkoittaa sitä, että ihmisenä olet arvokas jo nyt, vaikka juuri tällä hetkellä olisitkin reilusti ylipainoinen. Ylipainoiset ihmiset, kuten lopulta me kaikki, tarvitsemme toisiltamme kannustusta ja arvostusta.

Ja mitä miehiin tulee... Tämän blogin nimi on Naiseudesta. Se on suunnattu ennen kaikkea yhdeltä naiselta toisille naisille. Toki miehet ovat yhtä lailla tervetulleita mukaan lukemaan, keskustelemaan ja kannustamaan, jos kokevat blogini aihepiirin itselleen läheiseksi. Minulle itselleni on kuitenkin mielekkäintä kirjoittaa ajatuksistani naisnäkökulmasta käsin.

Ann-Louise

Hyvä kirjoitus kyllä mutta ei se ole niin helppoa. Nainen joka ei tykkää omasta kropastaan voi psyykkisestikin huonosti ja silloin ei hänelle voi sanoa että "älä laihduta" - se on myrkkyä sellaisen sielulle. Silloin pitäisi sanoa että opi rakastamaan itseäsi sellaisena kun olet ja tukea ihmistä sillä matkalla. Se on ihmisen rohkein matka ja harva meistä on sen tehnyt. "Älä laihduta" -kyltti iskee monia vasten kasvoja - kaikki ei ole niin vahvoja että tosta vaan mä rupeenkin yhtäkkiä tykkäämään läskeistäni. Läskien takana on usein paljonkin asioita jotka kaipaavat huomiota - pelkotiloja, ahdistusta ja muuta elämän painolastia. Jos oikeasti lihava ihminen sanoo ottaessaan pullan 'että minun ei pitäisi" se on hätähuuto - pyyntö avuntarpeesta ja silloin kannattaisi kysyä ja kuunnella - sieltä voi tulla yllättäviäkin asioita eteen. Kommentoin nyt ihan vaan siksi koska yleinen käsitys tuntuu olevan että kuka tahansa pystyy ihan tosta noin vaan hyväksymään itsensä - se on kuulkaas bullshittiä!

Ann-Louise, tarkoitan pohjimmiltani kirjoituksellani aivan samaa kuin sinäkin. Haluan rohkaista niitä, jotka syystä tai toisesta tuntevat, etteivät riitä sellaisena kuin ovat. Koska me riitämme, vaikkemme olisikaan täydellisiä versioita itsestämme. Ihmisarvo ei ole kiinni vartalomallista ja sen yli- tai alikiloista. Haluan muistuttaa siitä. Tiedän, että matka on vaikea, olen käynyt sen läpi itsekin. Muuten en olisi pystynyt tätä tekstiä edes kirjoittamaan.

Älä laihduta -sanapari on puolestaan Syömishäiriöliiton valitsema, siksi käytän sitä. Mielestäni se sisältää saman ajatuksen kuin sanoit: rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Sitä sanomaa liittokin haluaa levittää.

Rouva kaikkitietävä

Muutaman liikakilon takia ei kannata stressata. Lääketieteelisen ylipainon vähentäminen taas on itselle terveyden takia hyväksi. Siinä on eroa. Useimmiten terveen painoiset naiset ovat niitä, jotka häpeilevät turhaan kurvejaan.
Eikä se paino riipu pelkästään syömisen ja liikunnan määrästä. Jokaisella on ns. biologinen tasapainotila, johon kroppa hakeutuu helposti. Siihen vaikuttavat geeniperimä, epigeneettinen perimä, myös esivanhempien ravitsemustila. Suoliston bakteerikannalla on merkittävä vaikutus siihen paljonko ruoastaan saa energiaa. Ja jokainen aiempi laihdutuskuuri säätää solujen aineenvaihduntaa säästeliäämmäksi. Jopa se kauanko olit kasvamassa äitisi masussa vaikuttaa nykyiseen fenotyyppiisi.
Elämä ja ruoka on tehty nautittavaksi. Jos joidenkin ihmisten elämässä ei ole muuta sisältöä, kuin kytätä ihmisten ulkoista olemusta, niin ikävä juttu heidän kannaltaan. Ei anneta heidän kommenttiensa vaikuttaa, eihän. :D

Moi Rouva kaikkitietävä, olipas kiinnostavia huomioita. En olekaan ennen ajatellut, että jopa esivanhempien ravitsemustilalla voisi olla vaikutusta omaan kehoon. Vaikka järkeenhän se käy. Niin moni muukin asia periytyy, miksei siis luontainen painotaipumuskin? Tämän vuoksi onkin epäreilua vertailla yhtään ketään, koska jokaisella on eri lähtökohdat. Eikä mikään niistä ole oikea tai väärä.

Olen samaa mieltä kanssasi tuosta muiden ihmisten tavasta kyttäillä. Jos minun kiloni ovat jollekin ongelma, se ei ole minun ongelmani. Minulla ja ihan kaikilla on oikeus elää omaa elämäänsä, kunnioittaen muita siinä samalla.

Leena Lindell

Ei ole väliä sillä, onko lihava tai laiha; pääasia on, että nauttii elämästä. Eipä kannata liikaa tuijotella peiliin. Aina löytyy joku, joka on kauniimpi, hoikempi jne. Uskoisin jopa, että miehet, siis aikuiset miehet pitävät enemmän muodokkaista, kuin mannekiinivartaloisista naisista.

Aivan samaa mieltä. Ei silti lähdetä vertailemaan naisten vartaloita keskenään, jookos? Mannekiinivartaloille löytyy omat tykkääjänsä, kuten muodokkaillekin. Tärkeintä ei myöskään ole se, tykkäävätkö miehet omasta vartalosta, vaan että oppisi tykkäämään siitä itse.

Mae

Tähän ehkä ihan vähän vaan liittyen, olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, että mikäli esim. mainoksissa on photoshopattu ihmistä (maisemakuvien kohdalla on ihan eri juttu), pitäisi kuvan yhteyteen laittaa aina lista siitä, mitä on photoshopattu. Esimerkiksi vaikka: silmät, ripset, hiukset, otsa, jne. Jos silmistä on tietokoneella muutettu vaikkapa koko ja väri, ne pitäisi listata erikseen. Olisi mielenkiintoista seurata, muuttuisiko mikään asia, tajuaisivatko ihmiset, miten epärealistisia itsellemme esim. mainosten inspiroimana asettamamme tavoitteet ovat, muuttuisiko photoshoppauskulttuuri...

Itse asiassa kyse on paljon muustakin kuin vain kuvankäsittelystä: jo pelkästään miljöö, valaistus, meikki, vaatteet, kuvakulma... Kaikella tällä on iso merkitys lopputulokseen jo ennen photoshoppia, sillä kaikki on tarkkaan suunniteltu ja rakennettu optimaaliseksi elämykseksi katsojalle. "Huiputtaa" voi siis ilman photoshoppiakin, ja sitä tekevät kyllä ihmiset jo ihan Instagramissakin. Tästä aihepiiristä olen ajatellut kirjoittaa jossain vaiheessa postauksenkin.

Mutta rakennetut ja suunnitellut kuvat eivät ole aina pelkästään huono asia, me ihmisethän rakastamme kauneutta. En siis lähtisi suorilta käsin tuomitsemaan esimerkiksi kaikkia maailman muotikuvia. Mutta tuo mainitsemasi överiphotoshoppaus on tietenkin ihan oma lukunsa. Aina välissä osuu netissä silmiin näitä photoshop-fails -listoja, ja kyllä niistä aikamoiset naurut (ja välillä itkut) saa.

Mae

Tavallaan en vastustakaan analogisesti saavutettuja asioita muotikuvissakaan (enkä photoshopattuja kuvia esim. rakennuksista). Meikki, stailaus ja valaistus ja tällaiset asiat kun kuitenkin enimmilläänkin korostavat ihmisessä jo olevaa visuaalista kauneutta ja tiettyyn pisteeseen asti ovat saavutettavissa jopa meille tavan tallaajille. Tavoittelin lähinnä sellaista, että ihmiset saisivat tilaisuuden tiedostaa kuinka epärealistisia kuvia meille tarjotaankaan ihmiskehosta, sekä miehistä että naisista. En olisi edes kieltämässä photoshoppausta, lähinnä vaan toivoisin, ettei se olisi niin tuhoavan läpinäkymätöntä. Ne failit on kuitenkin helppo tunnistaa, vaarallisimpia ovat ne juuri ja juuri uskottavat, mutta silti keinotekoiset kehot.

Tässä olet kyllä aivan oikeassa. Tuli mieleen esim. tämä kuvapari näyttelijä-malli Zendayasta. En vain yksinkertaisesti ymmärrä, miksi tuo käsittelemätön kuva ei ole kelvannut? Ymmärrän kuvien värisäädöt sun muut tekniset parantelut, mutta miksi hoikkaa ja upeaa vartaloa on pitänyt hoikistaa vielä entisestään? Oma mottoni näissä asioissa on: jos vähänkään epäilet kuvan olevan käsitelty, se on sitä.

Vierailija

Kiitos mahtavasta kirjoituksestasi! Ja Hyvää Äitienpäivää kaikille! (❛‿❛✿̶̥̥)

NotEvenSorry

Mua alkaa ärsyttämään tämä tekohuoli. Tekohuoli jonkun nivelistä, tekohuoli jonkun diabeteksestä, tekohuoli valtion rahoista...

Mulla alkaa olla oikea huoli ihmisten älykkyydestä ja lukemisenymmärtämisestä.

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat