Muiden naisten nostaminen ja kehuminen on ihanaa. En tee sitä siksi, että leikkisin pyhää Äiti Teresaa. Minulle toisten kehuminen on itsekästä puuhaa. Minä kun saan siitä ennen kaikkea itselleni hyvän olon.

Kun huomaan, että toiselle tulee hyvä mieli, minullekin tulee. Olen hyvä fiilistelemään toisen hyvissä viboissa. Ajattelen, etten mitenkään pysty itse kokemaan kaikkea tässä maailmassa. Toisten kautta sen sijaan pystyn.

Jos toinen nainen on epäröivä ja alentaa turhaan itseään, yritän lempeästi huomauttaa, että hei höps nyt. Teen tätä toki miehillekin, mutta tuntuu, että naiset tarvitsevat tällaista tsemppausta vähän enemmän. Se tulee minulta aika luonnostaan, joten miksipä en siis tekisi sitä?

Kaikki eivät tästä kannustavasta piirteestäni kuitenkaan tykkää. Jotkut pitävät asennettani epämiellyttävänä ja nolona. Ehkä he ajattelevat, että mitä tuokin kuvittelee, onpa se täynnä itseään. Alkuun se teki minut surulliseksi ja hämmentyneeksi. Mietin, pitääkö minun alkaa alentaa itseäni muiden takia? Toisiko se muille hyvän olon?

Ja sitten tietysti tajusin olevani idiootti. Se, että alentaa itseään muiden vuoksi ei ole koskaan oikein. Liiasta miellyttämisen halusta pitää vain päästä yli, koska siitä ei ole lopulta hyötyä kenellekään. Ja siinä olen koko ajan vähän parempi.

Tavallaan ymmärrän myös niitä, joita tsemppihenki ärsyttää. Koska on minullakin huonot päiväni ja hetkeni. Kuten sanottu, en ole pyhä. Olen ihminen. Mutta jos kuuntelisin pelkästään negatiivisuutta, taistelisin vain itseäni vastaan. Ja se tie on jo nähty.

Oikeasti yksi naiseuden hienoimmista puolista on se hetki, kun ollaan ihan samalla levelillä. Kun päästään sellaiselle sanattomalle ymmärryksen tasolle, jossa pystyy pelkästä katseesta lukemaan toisen ajatukset.

Sitä hetkeä minä metsästän, sen haluaisin kokea mahdollisimman monen kanssa. Se syntyy yleensä yllättäen ja se on aina yhtä ihanaa. Lyhyesti sanottuna: silloin tunnen eläväni.

Kommentit (7)

Vierailija

Pitisikö minun nyt sitten olla  sitä mieltä että naisella on jotenkin erityisempi tarve tulla nostetuksi ja kehutuksi. Se että naista pitäisi jotenkin erityisesti nostaa tai kehua pitää sisällään ajatuksen, että hän olisi joko huonompi tai jotenkin erityistarpeisempi. Tuollainen ajattelu ehkä voisi toimia, jos sitä ei kohdennettaisi noin voimakkaasti naisiin. Ehkä pitäisi kehittää jonkilainen kiintiö, jossa määriteltäisiin lakisääteisesti tietty raja millä naisten alentunut omanarvontunto tai mikä lie saataisiin nostettua...*kaivaa nenää* 

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Olet siinä ihan oikeassa, ettei kehuja sinänsä pidä sukupuolittaa. Minun silmiini kuitenkin näyttää, että miehet osaavat paremmin ns. nostaa itse itseään. Naisetkin saavat kyllä kehuja, mutta perinteisesti se on mennyt niin, että naista kehutaan ulkonäöstä, miestä teoista (sen näkee jo ihan omista lapsista, että näin se edelleen menee). Olisi ihanaa, jos naiset saisivat enemmän kehuja nimenomaan myös teoistaan.

Vierailija

No en tosin tiedä miten paljon kokemusta yhdeltä naiselta voi löytyä siitä miten miehet nostavat itseään, mutta saattaahan tuo kokemus toki olla tilastollisestikin vakavasti otettavan laajaa-muutaman lapsen otanta tuskin kertoo paljon muusta kuin lähipiirin  asenteista- Noin ylipäätänsä tarpeeton kehuminen ei sovi suomalaiseen kulttuuriin, vaan jos ei perästä kuulu on homma hoidettu kohtuullisen hyvin. Tarpeettomat kehujen kerjääjät tai itsensä korostajat ovat usein lähinnä niitä joiden työ ei kestä kunnon tarkastelua loppupeleissä. Kissa kiitoksella elää kertoo vanha hokema.

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Kyseessä on toki vain oma mielipiteeni ja oma kokemukseni asioista. Ajan takaa oikeastaan juuri tuota asiaa, minkä hyvin sanoitit: kehuminen ei sovi suomalaiseen kulttuuriin. Minusta olisi tosi paljon kivempaa, että sopisi. Olisiko se oikeasti niin kauheaa, jos hyviä asioita sanottaisiin toisille enemmän ääneen? Keneltä se olisi pois? Minun mielestäni ei keneltäkään, päinvastoin, kaikki saisivat hyvän mielen. Tietenkin kehulla pitää myös olla todellisuuspohja, lipevä mielistely ei auta ketään.

Vierailija

Enpä oikein tiedä, mitä hyötyä siitä oikein olisi kun kerran tälläkin tavalla on pärjätty hyvin jo pitkään.Ja kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalaiset ovat kaiketi melko onnellista kansaa, eikö  vähäeleinen sanaton minimalistinen suomalainenviestintäkin voi olla todella kaunista. Tuskin se silti haittaa vaikka sinä  jatkat valitsemallasi tiellä, mutta samalla tuhoat ehkä osaltasi jotain suomalaisesta kulttuurista ja sen jo muutenkin hiljalleen katoavasta ainukertaisuudesta. 

Ulla81

Itselläni on tapana työpaikalla kehua työkavereita (naisia ja miehiä) hyvin tehdystä työstä tai hyvästä oivalluksesta, ja myös ulkonäöstäkin. Sellainen vain olen. Kehun välillä myös niitä ei-niin-miellyttäviä ihmisiä, jos aihetta löytyy. Ei se ole minulta pois ja siitä saa hyvän mielen, kun saa toiselle ihmiselle hymyn huulille. Olen kyllä huomannut, että tällainen kehuminen ei ole yleistä suomalaisessa kulttuurissa (itse ihan supisuomalainen myös) ja enemmänkin huomautetaan toisten huonoista piirteistä ja työpaikoilla etsitään lähinnä niitä virheitä muista ja korostetaan omaa työtä ja egoa mollaamalla muita. Kyse ei ole mistään muusta kuin huonosta itsetunnosta. Bloggaaja on mun mielestä oikealla tiellä, enemmän pitäisi kehua muita, vähemmän sitä negatiivista puhetta ja nimenomaan naiset tarvitsevat kehuja, niin se vaan on😊Olet ihana ihminen❤

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Kiitos, tulipas tästä kommentista hyvä mieli! Ajattelen itse ihan samalla tavalla kuin sinä: ei se ole minulta pois, että joku muu saa hyvän mielen. Päinvastoin. Kehuminen ja kannustaminen on ihanaa! Ja sellainen minä nyt vaan olen. Kiva, että meitä on muitakin!

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat