Kävipä tässä taannoin jännä asiakaspalvelutilanne. Etsin tietynlaista mekkoa ja bongasin sattumalta lupaavan yksilön näyteikkunasta.

Putiikki oli hieman hienompi kuin missä normaalisti asioin, mutta jos mekko olisi päälläni hyvännäköinen, olisin valmis maksamaan siitä.

Liikkeessä kysyin myyjältä mitä kokoja mekosta löytyy. Vastaus oli: "Et taida mahtua niihin."

Niin. En todellakaan ole nuoruuteni mitoissa. Muodoltani olen tällä hetkellä varsin mammamainen. Ylimääräistä löytyy vähän sieltä sun täältä, ainakin jos vertaa vallitsevaan naiskuvaan. Mutta mitä sitten?

Taannoin Thaimaassa. Tämän kirjoituksen mukaan minun ei olisi kuulunut lähteä sinne, koska läskini loukkasivat muita. Kunnioitan kaikkia naisia, mutta tällaisia mielipiteitä en arvosta.
Taannoin Thaimaassa. Tämän kirjoituksen mukaan minun ei olisi kuulunut lähteä sinne, koska läskini loukkasivat muita. Kunnioitan kaikkia naisia, mutta tällaisia mielipiteitä en arvosta.

Taannoin Thaimaassa. Tämän mukaan minun ei olisi kuulunut lähteä sinne, koska läskini loukkasivat muita. Kunnioitan kaikkia naisia, mutta tällaisia mielipiteitä en arvosta.

Vartaloni kertoo omaa tarinaansa siitä, että viime vuodet ovat kuluneet raskauksien, hormonimuutosten, valvottujen öiden ja pikarentouttavien suklaahetkien parissa. Minusta sitä ei kuitenkaan tarvitse hävetä tai pyydellä anteeksi. Minä olen joka tapauksessa minä, painoin sitten 50 tai 100 kiloa.

En loukkaantunut myyjän sanoista, faktaahan ne olivat. Mekosta kun oli tarjolla vain muutama turhan pieni koko. Myyjänä olisin kuitenkin valinnut sanani toisin. Asiakkaana olisin mieluummin kuullut: "Tämä koko vaikuttaisi olevan lähimpänä sinua, haluatko sovittaa? Meillä on täällä muitakin samantyylisiä mekkoja. Saisinko näyttää?"

Jos vaate ei sovi minulle, vika on vaatteessa, ei minussa. Silloin etsitään asiakkaalle sopivampi vaate, ei vaatteelle sopivampi asiakas.

vartalo2
vartalo2

Toinen hiukan vastaava tilanne kävi urheilukaupassa, kun olin etsimässä itselleni lenkkeilyvaatteita. Löysinkin etsimäni vaatteet, jotka tuntuivat hyviltä päällä ja istuivat hyvin. Ne kuitenkin olivat kaupan suurinta kokoa.

Ihmettelenkin, mistä niitä vielä isompia urheiluvaatteita sitten löytää? Vai onko niin, että urheilla saavat vain ne, jotka jo ennestään sopivat tiettyyn urheilulliseen muottiin? Jos syystä tai toisesta kerään lisää painoa, eikö minulla ole enää vaatekokojen puutteen takia mahdollisuutta lähteä lenkille? Toki näyttäisi olevan pluskokoja myyviä nettikauppoja, mutta mahdollinen urheiluinnostus kyllä lopahtaa nopeasti, jos ei itsekään tiedä omaa kokoaan ja tilauksen toimitusta pitää odotella viikkokausia.

Sopivat urheiluvaatteet kannustavat liikkumaan. Ei todellakaan tee mieli lähteä lenkille, jos paita hiostaa, urheiluliivit puristavat ja housut kinnaavat reisistä joka askeleella. Silloin minä ainakin luovutan ja jään suosiolla sohvan syleilyyn. Istuvat ja tilanteeseen sopivat urheiluvaatteet sen sijaan luovat jo pukiessa olon, että jes, olen sittenkin sporttinen enkä säälittävä sohvaperuna.

Nämä ovat ne kaupan isoimmat lenkkeilyvaatteet.
Nämä ovat ne kaupan isoimmat lenkkeilyvaatteet.

Nämä ovat ne kaupan isoimmat lenkkeilyvaatteet.

Toivoisin, että vaatekaupat, vaatteiden valmistajat ja myyjät ottaisivat paremmin huomioon vartaloiden monet variaatiot. Meitä maksavia asiakkaita kun löytyy ihan jokaisessa koossa. Onneksi sentään on niitäkin, jotka tämän tajuavat.

Alussa mainitsemassani putiikissa oli paikalla myös toinen, palvelualttiimpi myyjä. Hänellä oli välittömästi tilannetajua ja intoa auttaa. Hän antoi minulle kyselemäni mekon sovituskoppiin ja suositteli toista samanhenkistä. Tämän toisen mekon kohdalla hän kehui värin ja mallin sopivan minulle erinomaisesti. Lisäksi hän neuvoi asustamisessa ja vinkkasi keinoja, joiden avulla mekkoa voisi muokata sekä arkeen, edustustilaisuuksiin että iltabileisiin sopivaksi.

Entäpä se mekko, joka oli ensimmäisen myyjän mielestä minulle liian pieni? Se oli päälläni oikein kaunis. Ostin silti sen toisen mekon. Jälkimmäinen myyjä kun sai minut tuntemaan oloni siinä paljon, paljon paremmaksi.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kommentit (31)

Oi miksi eksyin tänne vasta nyt? Hirveesti hyvää luettavaa, mutta kuinka eliminoida häiriötekijät (=lapset)!?

Tervetuloa Satsu! Tiedän tunteen häiriötekijöistä... Tässä postauksessa pitäisi oikeastaan olla tagi Yhteistyössä: omat lapset, he nimittäin leikkivät tekstiä viimeistellessäni tunnin keskenään lastenhuoneessa! Mitäh?

Mä olen nyt äärettömän hämmentynyt. Kun ethän sä ole mitenkään erityisen iso. Arvioisin, että kokosi on ehkä vaatemerkistä riippuen jotain 40/42. Sulla on selvästi erottuva vyötärö ja olet hyvinkin vetävä daami.

Puhuinkin tästä joskus Emmin blogin FB-keskustelussa. En tajua, että Ninja Sarasalo on nykyään xl-malli. What? Onko noin kokoa 40/42 tai M-L oleva ihminen nykyään lihava? Mun mielestä tuon koon ihmiset menevät kategoriaan "tavikset". On siis sitä nautiskelusta ja elämästä tullutta fläsää, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti.

Olen aika shokissa, jos sinun kokoisesi ihminen joutuu ostamaan urheilukaupasta vaatteet suurinta kokoa. Siis mitä helvettiä????

Moi Janica!

Arvioit koon ihan oikein. Vaatekaapistani löytyy kokoja S–XL, merkistä, mallista ja mitoituksesta riippuen. En jaksa liikaa tuijotella kokomerkintöjä, tärkeämpää on juurikin se, miltä vaate näyttää päällä.

Siitä, minkäkokoinen nainen on pluskokoinen on viiimeaikoina keskusteltu myös ulkomailla, kun kokoa 38 oleva koomikko Amy Schumer huomautti Glamour-lehdelle, ettei ole pluskokoinen (linkki mm. täällä). Hyvää on se, että asiasta ylipäätään keskustellaan. Siksipä itsekin kirjoitin tämän tekstin.

Tuo urheilukauppajuttu on kuitenkin totisinta totta, kuten Nannankin kokemus tuossa alempana kertoo. Eikös olekin erikoista?

kaunokki

Ensinnäkin haluan sanoa, että kokonumeroilla ei ole mielestäni yhtään tekemistä oikeastaan minkään muun kanssa kuin sen, mikä vaate todennäköisesti sopii minkäkin kokoiselle ihmiselle. Lahjakas ja käsittämättömän upea Ninja Sarasalo käyttää kokoa 44/46, ja näyttää tyrmäävän hyvältä. (Tiedon voi halutessaan tarkistaa Excuse my bon bon -vaatekaupan nettisivuilta. Kauppa myy muuten aivan ihania vaatteita koosta 40 lähtien.) Koot 44 tai 46 eivät ole oikeasti mitenkään tavattomia kokoja pitkille naisille tai rintaville ja lanteikkaille naisille, vaikka ei erityisen pullea olisikaan. Meitä on monen kokoista, ja toisten kokoa lienee turhaa arvailla.

Moi kaunokki!

Totta, toisten vaatekoon arvioiminen on tosiaan aikamoista arpapeliä. Minulla esimerkiksi on pitkä ja hoikka ystävä, ja saatamme silti käyttää samankokoisia vaatteita. Hän vain tarvitsee kankaan pituussuunnassa, minä leveyssuunnassa ;) Ehkä tämän vaatekokokeskustelun pointti onkin juuri se, että kokomerkinnällä ei tosiaan pitäisi olla mitään muuta merkitystä kuin kertoa vaatteen koko. Jostain syystä kulttuurissamme silti helposti ajatellaan, että mitä pienempi vaatekoko, sen parempi nainen. Näin ei tarvitse olla!

Ja mitä Ninja Sarasaloon tulee... Hän tosiaan on upea! Ja saavuttanut elämässään vaikka mitä. Minua kiinnostavat hänessä nuo asiat enemmän kuin hänen vaatteidensa kokomerkinnät.

kaunokki

Samaa mieltä oikeastaan kaikesta!

Helposti tässä kulttuurissa tulee olo, jossa kaikki, aikuisetkin naiset ovat kooltaan suurimmillaan 42, tai siihen pitäisi ainakin pyrkiä. Siksi halusin kertoa myös Ninjan koon, vaikka sillä ei muuten minullekaan ole yhtään mitään väliä. Upea nainen mikä upea nainen!

Itse käytän kokoa 44/46, ja urheiluvaatteet eivät ole ainoat, minkä löytäminen on ongelma. Olen vankkarakenteinen, minulla on leveät hartiat ja lantio ja isohkot rinnat. Monien laadukkaiden, kivojen merkkien koot loppuvat kokoon 44, joten hyvien työvaatteiden osto on tuskaista ja arpapeliä. Näin vajaa kolmekymppiselle myös monet isoja kokoja myyvät mallistot ovat turhan rouvamaisia, joskin olen löytänyt niistäkin muutamia helmiä. Ja minulla sentään on vielä mahdollisuus löytää vaatteita suurimmasta osasta vaatekauppoja, mikä itsessään on jo etuoikeus.

Toivon, että kaikki nauttivat huhtikuusta ja antavat auringon paistaa mielensä ja kehonsa iloisiksi!

Minustakin on harmillista, että "vankkarakenteisuus" olisi muka jotenkin väärin. Varsinkin kun meistä suomalaisista aika moni on sellainen, ainakin jos vertaa eteläeurooppalaiseen vartalonmalliin. Muistan jo joskus hoikkana teininä matkoilla tuskastelleeni, kun en edes silloin meinannut mahtua keskieurooppalaisten vaatekauppojen vaatteisiin. Enää en edes yritä :D

Lempeyttä ja armoa omaa kehoa kohtaan on oikeastaan se, mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa. Me olemme jo nyt aivan oikean kokoisia, olimme sitten muodokkaita, vankkoja, riukuja tai mitä tahansa niiden väliltä.

Ensimmäiseltä myyjältä puuttui kyllä myyntitaidot ja tilannetaju ihan kokonaan. Just mietin tässä yksi päivä miten upealta näytit mekossasi momfie-iltana
Myönnetään, macaronit on maistuneet ja 2 raskautta on jättäneet jälkensä vyötärölle minullakin, mutta en koe itseäni kuitenkaan vielä liian isoksi normikauppojen vaatteisiin. Tällä viikolla kävin itsekin shoppailemassa juoksuvaatteita. Riittävän pitkät housut löytyi miesten rekistä ja juoksupaita juurikin sitä suurinta kokoa.lenkkareissa jouduin tinkimään väristä ja mallista, koska ilmeisesti 40/41 on naisten koossa harvinaisuus.

Nanna, mä niin tiedän tuon kenkäongelman. Kengänkokoni on juurikin 40 tai 41. Muistan ikuisesti, kun teini-ikäisenä etsin kivoja keveitä kesätennareita, ja myyjä kehotti minua ostamaan miesten kengät, koska "ei meillä tommosille mitään oo".

Sekin on ärsyttävää, että ihmiset jaksavat aina ihmetellä sitä, miten 161-senttisellä naisella voi olla niin hirvittävän iso jalka. Koska oletushan on se, että pätkä tarkoittaa samaa kuin linnunluinen. Imartelevimmasta päästä ei myöskään ole kommentti "sun varpaat on niin pitkät, että sä näytät ihan apinalta".

Kiitos Nanna! Se, mikä näissä kokoasioissa jaksaa ihmetyttää, on sekin, että vyötärön leveys ja lahkeen pituus tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Miksi ihmeessä pitkäjalkaisilla olisi automaattisesti myös leveämpi keskivartalo? Tai lyhytjalkaisilla tosi kapea. En ymmärrä.

Vitsi miten erikoista, ettet sinäkään löytänyt urheiluliikkeestä sopivia housuja. Kenelle ne oikein on tehty? Hyvä sentään, että miesten puolelta löytyi :)

Ja nyt täytyy kyllä ihmetellä myös sekä sinun että Janican kengänkoko-ongelmia. Luulisi, että 40/41-kokoisia kenkiä olisi tarjolla ihan niin paljon kuin mitä tahansa muutakin kokoa! Oma kokoni on 38/39, niitä kyllä löytyy.

Janica, vai että apinan jalat? Höh. Minä sanoisin ennemminkin, että sinulla on jalat hyvin maan pinnalla :)

Täällä on kyllä asiakaspalvelu aivan mahtavaa vaateliikkeissä! Usein lähden liikkeestä hymy huulilla, vaikka en olisi edes ostanutkaan mitään, mutta ystävällisestä palvelusta vain saa niin hyvän mielen. Niin ja tuosta kokemastasi palvelusta, olipa surullinen juttu. Ihan käsittämätöntä, entinen vaatemyyjä minussa ihan itkee kuullessani tuollaisia tarinoita. Oikea malliesimerkki siitä, miten asiakasta EI kuulu kohdata. Onneksi löysit upean mekon toisen myyjän avulla, tai sähän nyt varmasti loistat missä tahansa mekossa!

Elina, amerikkalaiset tosiaan osaavat asiakaspalvelun ja small talkin. Siitä tulee hyvä mieli. Paitsi että se kiinnostus kyllä lopahtaa, kun kaupat on tehty. Juttelin New Yorkissa ennen ostosten tekemistä erään myyjän kanssa ummet ja lammet. Kun sitten lähdin kassalta ostoskassin kanssa ja huikkasin hänelle vielä jotain, ei häntä olisi voinut enää vähempää kiinnostaa. Enemmänkin katse oli sellainen: "mitä tuo nyt vieläkin minua vaivaa?" Hah, muistan edelleen miten noloksi itseni tunsin. Olet kyllä siellä maailmalla aikamoisessa elämänkoulussa, koska vastaavanlaisia tilanteita tulee varmaan edelleenkin vastaan. Tsemppiä!

Ja kiitos kauniista sanoistasi! Oikeastihan mekko tai mikään vaate ei tee ihmisen ulkonäölle paljoakaan. Oma asenne on se, joka loistaa läpi. Sillä eteenpäin!

Huh, olipa kurjaa. Itse en ole törmännyt tuollaiseen kaupoilla, mutta voin kyllä kuvitella miten mälsä olo tuollaisesta feikkiystävällisyydestä jää. Yrmyilykin olisi ehkä parempi! ;) Eipä kyllä kovin kauaskatseista myyjältä, sillä vaikka saikin kaupat tehtyä niin jos "loppusilauksesta" jää tuollainen olo, niin asiakas varmaan äänestää jaloillaan seuraavalla ostoskerralla. Ja kyllä luulen, että täällä tosiaan kaikenlaista vielä tulee vastaan. DMV:ssä oli jo kokemusta kerrakseen. ;)

Oikeassa olet, asenne ratkaisee! (Minua itse joskus vaatemyyjänä ilahdutti koko hommassa eniten nähdä, kuinka kauniisti istuvat ja nätit vaatteet boostasivat sitä asennetta lisää, silmiin syttyi tuike kun asiakas huomasi kuinka kauniilta näyttää vaatteessa, vitsit se oli niin parasta hommassa)

Kiva kuulla tuo oma myyjän kokemuksesi! Parasta on juurikin se, kun joko itse saa vaatteelta itsetuntobuustin tai näkee jonkun toisen saavan sellaisen. Vaatteet nimenomaan auttavat siinä oman hehkun esiintuomisessa, mutta niille ei pidä myöskään antaa liikaa valtaa. Ne kun ovat vain vaatteita. Me siellä vaatteiden sisällä ollaan ihania joka tapauksessa :)

Tutut on tunnelmat! Mä käännyn nykyään jo vaatekaupan ovelta, jos näen, että myyjillä on tuo asenne. Sen nimittäin kyllä huomaa heti. Yleensä tapaus on juuri sellainen 22-vuotias, kokoa 32 oleva kuivan kesän orava. Reissatessa on ollut myös jännä huomata, kuinka paljon koot vaihtelevat maittain. Esim. Jenkeissä minä (M/40) ostan aina sitä pienintä kokoa.

Moi Sanna!

Jenkeistä tuli mieleen, että siellä asiakaspalvelu vaatekaupoissa on oman kokemukseni mukaan ihan huipussaan. Toki se johtuu siitä, että myyjät ovat provisiopalkalla. Mutta siellä saisi varmaan siltä seisomalta potkut, jos nyrpistelisi asiakkaille. Ja kokoluokitukset tosiaan menevät eri tavoin eri maissa, keskieurooppalainen mitoitushan on aivan erilainen (pienempi ja pidempi) kuin meikäläisten. Huomaankin hankkivani yhä enemmän kotimaisia vaatteita, ne kun tuntuvat istuvan tähän suomalaiseen ruumiinrakenteeseen paremmin :)

Hämmentynyt

Näytin miehelleni kuvaasi blogissasi. Kysyin, onko liian lihava. Miehen mielestä ei todellakaan, vaan just sellainen, kuin naisen pitäisikin olla. Ja sitten ei kaupasta löydy vaatteita, hmm.

Moi Hämmentynyt!

Eiköhän suurimmalla osalla meistä näy elämä vartalossa jollain tavalla. Jos vaatekauppakokemuksiani on uskominen, olen kuitenkin nykystandardien mukaan liian iso. Se on erikoista. Mutta ei se mitään, vien sitten rahani liikkeisiin, missä saan niille paremman vastineen.

LauraEm.

Hehee, sillon kun olin kokoa 46, ei toivoakaan että oisin löytänyt urheiluvaatteita. Isoimpiin kokoihin sain itteni just ja just ängettyä, mutta juokse ja jumppaa siinä nyt sitten, kun jo kävellessä kinnaa niin että näkyviin ilmestyy sekä pakaravako että napa. Saumojen ratkeaminenkaan ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta. En tosin käynyt missään erikoisliikkeissä enkä todellakaan kysynyt myyjältä, koska pelkäsin että mut nauretaan pihalle (läski koittaa jumpata hehhehheee-syndrooma), mut marketeissa ja yleisimmässä isoissa urheiluliikkeissä oli näin. Vaikka urheilulla tietysti on paljon (tärkeämpiäkin) merkityksiä kun laihtuminen tai hoikkana pysyminen, niin aika monta kertaa kirosin, että mihin hittoon "jo valmiiks laihat" näin monia erilaisia vaatteita tarvii, mullehan näitä nimenomaan pitäis tehdä.

Nyt kun vaatekoko on useimmissa vaatteissa pari pykälää alempi, oon jo löytänyt ees jotkut trikoot ja paidat, jotka tällä 175cm varrellakin ylettyy peittään vartalon sekä leveys- että pituussuunnassa. Tuntuu ihan oikeelta treenarilta, kun ei tarvi vetää vanhoissa collegeissa ja huppareissa ;D

Ah, tunnistan tuon läski koittaa jumpata hehehehehee -syndrooman. Mutta kuka lopulta oikeasti jaksaa kytätä koko jumppatuntia jotain muuta ihmistä jumppaamassa? Jos siihen on aikaa ja rahkeita, kannattaa varmaan mennä haastavammalle tunnille ;)

Urheiluvaatekauppiaiden pitäisi nyt kyllä pistää tämä isompien vaatekokojen hankinta korvan taakse ja käytännön toteutukseen! Selkeästi markkinoita olisi, jos jo tässä kommenttiboksissa tulee ilmi näin monta kokemusta. Kuten sanoit, meitä olisi täällä aika monta, jotka haluaisimme peittää vartalomme sekä leveys- että pituussuunnassa :D

PS. Ihanaa, että täällä keskustellaan vaatekokoasioista ihan normaalisti eikä häpeillen! Oikeasti, sillä ei ole mitään väliä onko kokoa 32 vai 52. Se on vain merkintä vaatteessa (tai kengässä), ei sen kummempaa. Kengänkokoasioissa tuli muuten vastaan tämä. Jutun mukaan oikeasti suurimmalla osalla naisista kengänkoko on 40–43!

Kiitos haasteesta Anna! Olen vähän huono osallistumaan blogiketjuihin, mutta kiva kuulla, että tulit ajatelleeksi minua :) Tykkään kyllä ideasta, että bloggaajat auttavat toisiaan ja levittävät sanaa toistensa blogeista. Jee!

Helena

Niinpä niin. Mulla on reilusti ylipainoa ja urheilen noin 10 v vanhoilla vaatteilla. Plus kokoiset vaatteet on yleensä tosi kalliita ja niitä löytää harvoin tarjouksesta.

Nyt olisi urheiluvaatevalmistajilla oiva tilaisuus käydä kiinni tähän markkinarakoon ja urheilukauppojen ottaa valikoimiinsa enemmän isoja kokoja. Kysyntää selvästi olisi!

Minna

Mun mielestä on älytöntä etten minäkään, joka olen noin kokoa 44, meinaa löytää normikaupoista vaatteita jotka mahtuisi ja istuisi hyvin päälle. Jotain vaatteita on kyllä 36 kokoa monen monta kappaletta ja sit ehkä yksi koossa 42.

Aloin juuri haaveilla vaatekaupasta, jossa jokaisesta vaatteesta löytyisi kokoja XS:stä XXXL:ään. Ei niin, että tässä on hoikkien kauneutta korostavat ja tässä pluskokoisten läskejä piilottavat vaatteet, vaan että yhdestä vaatteesta todella olisi versio kaiken kokoisille. Kai sellaisiakin kauppoja on? Jos ja kun törmään sellaiseen, lupaan esitellä blogissakin!

Mimmi

Kokemus kaupoilta: eräässä suuressa urheiluvaateliikkeessä ei ollut takkia minun koossani, niin myyjä suositteli kokeilemaan miesten takkeja. Siitä tuli kyllä tosi paska fiilis. Ilmeisesti kokoa 46 oleva nainen saa tyytyä siihen mitä löytyy. Onneksi positiivisempiakin esimerkkejä löytyy! Kotimainen Raiski tarjoaa naisten urheiluvaatteita isoihin kokoihin asti! Olen sieltä tilannut monta juttua ja kyllä se sporttinen asukokonaisuus todella kannustaa ja rohkaisee astumaan kuntosalin ovesta sisälle.

Ai että oikein miesten takkeja? No kiva, siinähän tulee todella naisellinen olo! Kysymys kuuluu: miksi miehille sitten löytyy isoja kokoja mutta naisille ei?

Olen niin samaa mieltä kanssasi siitä, että sporttisissa vaatteissa tulee hyvä fiilis. Että ikään kuin kuuluu joukkoon. Jossain masentavissa reikäisissä pieruleggareissa tekee jo valmiiksi mieli luovuttaa. Urheiluvaatekaupat, herätys!

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat