Naiseus on huikean ihanaa. Samaan aikaan se on myös aivan kamalaa. Parhaimmillaan naisena eläminen tuntuu onnelliselta leijumiselta jossain kaukana pilvien yläpuolella. Pahimmillaan mieli on musta, ahdistunut ja elämä tuntuu pelkältä synkkyydeltä. Usein olo näiden kahden välillä myös vaihtelee häkellyttävän nopeasti. Naisena pidän tätä aivan luonnollisena, mutten yhtään ihmettele, jos miehiä tällainen käytös joskus kummastuttaa.

Naiseus onkin useimmiten ristiriitaista. Voinko käyttää pinkkejä vaatteita, mutta olla silti uskottava? Voinko olla kiinnostunut taloussuhdanteista, mutta kuluttaa aikaani myös hömppäviihteen parissa? Voinko olla samaan aikaan pienten lasten äiti, mutta myös minä? Yksinkertaisin vastaus on, että tietenkin voin. Mutta siihen liittyy muutakin.

Nautin siitä, että saan höpöttää toisten naisten kanssa tuntikausia elämästä ja ylianalysoida sitä. Kun bongaan leffasta, lehdestä tai vaikka kadulta jonkin asian, joka koskettaa naiseutta, haluaisin heti istahtaa kahville hyvän ystävän kanssa ja alkaa pohtia tapahtuman eri puolia. Kahden lapsen äitinä tällaisille hetkille ei kuitenkaan löydy päivästä kovin helposti aikaa, tai ainakin se vaatii suunnitelmallisuutta. Blogin kanssa voi sen sijaan olla spontaanimpi.

Olen kolmekymppinen helsinkiläinen nainen. Tällä hetkellä olen perhevapaalla ja kotona päiväni pitävät kiireisenä kolmevuotias poika ja tyttövauva. He ovat parasta mitä elämässäni on, mutta välillä kaipaan myös ihan omaa aikaa. Tarkoitukseni on tämän blogin kautta varastaa silloin tällöin pieniä hetkiä itselleni ja pohdinnoilleni, nimenomaan naiseuden näkökulmasta katsottuna.

Joten aloitetaan.

Kommentit (2)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat