"Kun vain uskallat unelmoida, voit tehdä mitä vain. Voit saavuttaa kaiken. Unelmat on tehty toteutettaviksi." Näinhän sitä sanotaan ja näin minäkin haluaisin uskoa.

Mutta on myönnettävä totuus. Kaikki unelmat eivät toteudu.

Minusta tästä puolesta unelmointia puhutaan liian vähän. Sorrun itsekin liian helposti tsemppaamaan murtunutta läheistä saati itseäni, että kyllä se siitä ja kaikella on tarkoitus. Mutta entä jos ei ole? Kaikella ei ole.

Meitä myös pelotellaan unelmien kautta tosi paljon. Tartu unelmiin nyt, elämä on niin lyhyt. Kadut eniten kuolinvuoteellasi tekemättäjättämisiä. Mutta jos teki ja yritti, eikä onnistunut? Hukkasiko silloin elämänsä vääriin asioihin? Elikö väärin?

Moni haaveeni ja unelmani on toteutunut. On myös niitä, jotka eivät ole. Eivätkä tule koskaan toteutumaankaan. Se kirpaisee. Tulee petetty olo, kun on käyttänyt aikaa ja energiaa asioihin, jotka eivät lopulta johtaneetkaan mihinkään. Eivät edes siihen kaikella on tarkoituksensa -ajatukseen.

Unelmien täyttyminen ei myöskään jakaudu tasaisesti. Jotkut saavat kaikki unelmansa toteen, kun toiset eivät saa yhtäkään. Onko se epäreilua? On. Mutta sille ei voi mitään. Se ei ole meidän käsissämme. Unelmista ja niiden toteutumisesta ei voi suorittaa kristillistä tasajakoa.

Suurin osa meistä epäonnistuu paljon useammin kuin onnistuu. Suurimmasta osasta ei koskaan tule parasta siinä jossain. Me jäämme keskinkertaisiksi ja katsomaan vierestä, kun joku muu saa sen, mistä haaveilimme. "Amerikkalainen unelma" jää toteutumatta. Mitä silloin tehdään?

Silloin kai luovutetaan. Surraan. Odotetaan, että helpottaa. Ilo ei ole ikuista, mutta ei ole surukaan.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kommentit (4)

Mulla on tän teeman ympärillä tällä hetkellä menossa kriisi. Ärsyttää niin suunnattomasti omat kyvyt ja se ettei ole löytänyt sitä omaa juttua joka kolahtaisi. En edes oikein osaa pukea asiaa sanoiksi, saati sitten osaa tehdä kongreettisia muutossuunnitelmia. Pitäisi ehkä pitää sometauko ja keskittyä vain tähän hetkeen ja itseensä.

Ymmärrän sun tuntemukset ja mun mielestä sua saakin ärsyttää. Elämä on toisinaan epäreilua ja sitä pitäisi voida kirota ja harmitella rauhassa. Toki minäkin nautin vaikeuksien kautta voittoon -tyyppisistä tarinoista, mutta ennen sitä voittoa pitäisi jotenkin selvitä niistä vaikeuksista. Ja se on just se kohta, jolloin tsemppaavat "kyllä se siitä" -lauseet lähinnä ketuttavat.

Sometauko voi toki olla ratkaisu, jos se susta itsestäsi tuntuisi helpottavalta. Jos silloin kuulet itsesi ja ajatuksesi paremmin. Tai olisiko joku ystävä, jonka kanssa voisit kahvikupposen ääressä puida tätä? Mua auttaa aina se, jos saan jutella jonkun kanssa, se selkiyttää omia ajatuksia.

Unelmadiggarina olen pyöritellyt asiaa paljon mielessäni. Unelmointi on mulle yksi tapa hahmottaa elämää. En edes ajattele, että kaikkien unelmien tarvitsisi toteutua. Unelmiakin on erilaisia, osa on iltapäivien hupia, osa itselle aidosti tärkeiden tavoitteiden asettamista. Ja se, että ei ole asioissa aina tahtipuikoissa, on paitsi inhimillistä, myös lohduttavaa. Olisi oikeasti aika hurjaa, jos itse voisi vaikuttaa ihan kaikkeen. Sattuma on toisinaan ärsyttävä, välillä kohtuuton ja joskus aika jees. Se antaa ainakin mulle lohtua ja vähentää itsesyytöksiä tai pelkoa, jos homma ei aina mene omien suunnitelmien mukaan.

Blogisi perusteella jotenkin arvelinkin, että tarttuisit tähän aiheeseen. Erittäin hyvää pohdintaa! Tunnut olevan ikäänkuin sinut unelmien kanssa, sekä toteutuneiden että toteutumattomien. Viisas asenne.

Me emme tosiaan voi olla aina tahtipuikoissa. Mutta joskus tuntuu, että pitäisi olla. Kun sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä jne. tulee tunne, että pitäisi pystyä muka vaikuttamaan kaikkeen. Ja sitten tapahtuu jotain ja tajuaa, ettei todellakaan voi. Yritän sanoa, että välillä on ok olla onneton ja surullinen, kun ei saavuttanutkaan unelmiaan. Se on parempi kuin esittää onnellista.

PS. Unelmadiggari on mahtava sana.

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat