Nelihenkisen perheen pakkausrumba on ihan infernaalista kidutusta. Paitsi jos sen ulkoistaa lasten isälle. Niin minä olen tehnyt.

Me olemme kesäisin aika paljon liikenteessä eri puolilla Suomea. On minun lapsuusmökkini, mieheni sukumökki sekä perinteinen mökkiviikonloppu ison kaveriporukan kanssa. Bonuksena vielä mahdolliset ex tempore -matkat ja mitä näitä nyt on.

Muutama kesäkuukausi sisältääkin jatkuvaa tavaroiden pakkaamista ja purkamista. Ja minulla hajoaa siinä show'ssa pää.

Aiemmin minä olin se, joka vastasi täysin lasten tavaroiden pakkaamisesta. Tämä puuha tuntuukin lankeavan äidin harteille kuin luonnostaan. Naisen vain "kuuluu" hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, eikä sitä tule juurikaan kyseenalaistettua.

Toinen syy taitaa olla se, että minä huomaamattani ajattelin, ettei mies osaisi kuitenkaan.

Tämän verran tavaraa meillä lähtee joka kerta mökkireissulle. Huoh.
Tämän verran tavaraa meillä lähtee joka kerta mökkireissulle. Huoh.

Tämän verran tavaraa meillä lähtee joka kerta mukaan mökkireissulle. Huoh.

Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla lapsenhoitoon tarkoitetut tavarat toivat varmuutta, kun olo äitinä oli muuten epävarma. Olisin ollut hirmu stressaantunut ilman imetystyynyä, muovisia vaipanvaihtoalusia, lastenvaunujen sade- ja hyttyssuojia jne. (Välihuomio: toisen lapsen kanssa mitään näistä ei ole enää pakattu mukaan.)

Pakkausrumban jatkuva pyörittäminen teki kuitenkin minusta marttyyrin. Ahdistuin, tiuskin ja raivosin muulle perheelle joka kerta, kun lähtö läheni. Selkeän pakkauslistan tekeminen olisi varmasti helpottanut, mutta sekin elää lasten kasvaessa koko ajan.

En muista tarkalleen, onko mieheni itse päättänyt sekoilujani seuratessaan ottaa vastuun pakkaamisesta, vai olenko pyytänyt sitä itse. Joka tapauksessa sitä on näköjään kokeiltu ensimmäisen kerran viime kesänä.

Silloin ei mennyt ihan putkeen, sillä mies oli pakannut pojalle vain yhden pitkähihaisen paidan kolmeksi päiväksi. Minä olisin pakannut kolme paitaa yhdeksi päiväksi. Mutta mitä väliä, lopulta?

Mökille otetaan mukaan vain välttämättömimmät kengät. Niitäkin kertyy.
Mökille otetaan mukaan vain välttämättömimmät kengät. Niitäkin kertyy.

Mökille otetaan mukaan vain välttämättömimmät kengät. Niitäkin kertyy.

Tänä kesänä mieheni onkin sitten jo pakannut lasten tavarat mukaan useampaan kertaan. Pahin unohtunut asia taitavat olla uikkarit, aurinkorasva ja lippis. Silloin piti vältellä aurinkoa, mutta siitäkin selvittiin. Seuraavalla kerralla nekin löytyivät kassista.

Vaikka olen itse ylivarautuja mitä pakkaamiseen tulee, olen mieheni esimerkistä huomannut, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka osa tavaroista puuttuisi. Jos takki unohtuu, voi heittää harteille viltin. Jos pyyhkeet jäävät kotiin, voi kuivata kropan harsoihin. Ilman hammasharjaakin selviää.

Olen myös tajunnut, että on väärin väheksyä kumppania ja valittaa jatkuvasta metatyön tekemisestä, jos ei anna tälle edes mahdollisuutta kokeilla. On turha puhista vihaisena, että aina mun tarvii kaikki tehdä, jos itse omii homman itselleen eikä luota toiseen.

On mahdollista, ettei mies osaa pakata tavaroita juuri niin kuin nainen tahtoisi. Mutta hän oppii. Ainakin jos saa tehdä asiat omalla tyylillään, ilman arvostelua ja et sä osaa kuitenkaan -asennetta.

 Lapsuuteni mökki on vuokrattu ja miehen sukumökillä taas on monta muutakin käyttäjää, joten niihin ei voi jättää mitään.
 Lapsuuteni mökki on vuokrattu ja miehen sukumökillä taas on monta muutakin käyttäjää, joten niihin ei voi jättää mitään.

Mökeillämme on muitakin käyttäjiä, joten omia tavaroita ei voi jättää sinne toisten jalkoihin.

Kaikista paras vaihtoehto olisi tietenkin se, että pakkaa puolison kanssa lasten tavarat yhdessä. Tai vaikka vuorotellen joka reissulle. Näin kumpikaan ei katkeroituisi ja heittäytyisi marttyyriksi, koska joutuu mielestään tekemään enemmän.

Naiset, luottakaa kumppaniinne. Ja muistakaa se tärkein: jos ulkoistatte pakkaamisen hänelle, muistakaa aina lopuksi kiittää. Sama pätee miehiin.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kommentit (2)

Äiti kans

Itsellä on ennemminkin kokemus, että mies väheksyy pakkaamista ja ihmettelee, että mikä siinä niin vaikeaa on? Joo, minä hoidan aina pakkaamisen...

Voih, et taida olla yksin. Eihän sitä tajua miten iso savotta yhdeksikin yöksi lähteminen on, jos on itse tottunut heittämään laukkuun parit kalsarit. Mutta juuri tämän takia isien pitäisikin osallistua näihin puuhiin enemmän. Lempeästi pakottamalla ;)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat