Meillä ihmisillä on välillä vähän hassuja pelkoja ja rajoitteita oman pään sisällä. Oma rajoitteeni on keskeneräisyyden sietäminen. Haluaisin kehittyä yhä enemmän siinä, että uskaltaisin olla keskeneräisempi. Tehdä mieluummin melko hyvää jälkeä kuin jättää kokonaan tekemättä.

Helposti käy niin, että ideani tai tavoitteeni osoittautuvat liian suureellisiksi toteuttaa. Alkuun innostun, sitten ahdistun. Lopulta hylkään hyvän idean, koska en kuitenkaan saa siitä tarpeeksi hyvää. Mutta kuten kirjailija Elizabeth Gilbert on huomauttanut, perfektionismi onkin pelkoa. Jos pyrin täydelliseen lopputulokseen, käykin niin, etten saakaan lopulta mitään aikaiseksi.

Otetaan nyt vaikka tämä pääsiäinen. Meillä oli pöytä koreana pashoineen, lammaspaisteineen ja tulppaaneineen. Ja sitten toinen lapsista sai jo kolmannen noronsa tänä vuonna. Olin ajatellut kirjoittaa "niitä täydellisiä" blogikirjoituksia nyt, kun niille olisi ollut vähän enemmän aikaa, mutta eihän se mennyt niin. Sen sijaan päädyin nappaamaan erilaisia valokuvallisia yksityiskohtia pääsiäisestämme, vaikken ole kuvaamisessa mielestäni kovin hyvä. Ja kappas, eiväthän ne nyt niin huonoja edes ole. Ihan turhaan meinasin torpata tekemiseni jo etukäteen.

Koska tätähän keskeneräisyyden hyväksyminen nimenomaan on. Että menee ja tekee, vaikka vähän ahdistaisi. Gilbertkin sanoo, että luovan ihmisen tulee kestää pettymyksiä ja turhautumista, eikä heti luovuttaa. Koska me olemme:

Kommentit (2)

Anskuliini

Kiitokset hienosta, ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Olen itsekin tykästynyt Gilbertin ajatusmaailmaan ja oli kiva huomata, että niin sinäkin. Kuvasi ovat oikeasti hienoja, kannatti todellakin kertoa kuvin :).

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat