Täytin keittiössä olevaa hedelmävatiamme kaupasta haetuilla hedelmillä. Kauhistelin, miten paljon niitä oli, tästähän menee varmaan puolet pilalle ja biojätteeseen. Sitten tajusin, että eipäs muuten menekään: meillä asuu nykyään neljä ihmistä, jotka syövät nämä kaikki hedelmät muutamassa päivässä.

Tämä oli juuri niitä hämmentäviä hetkiä, jolloin sitä tajuaa yhtäkkiä elävänsä jotenkin omituista elämää. Täh, meitä on neljä? Missä vaiheessa tässä näin kävi?

Onhan se jotenkin hassua, että täällä kotona elelee meidän aikuisten lisäksi kaksi tyyppiä, joille tämä koti on ihan yhtä koti kuin meille isommillekin. Että tänne on ilmestynyt tyttö ja poika, jotka suvereenisti asuvat täällä ja joista me samaan aikaan joudumme ja saamme pitää huolta vielä piiiiitkään.

Kaiken lisäksi meidän pitäisi osata opettaa näille tyypeille oikeastaan kaikki. Pelkästään yhden automatkan aikana poikani kyseli muun muassa, että: "Mikä on yleisö? Ovatko kaupat jouluna auki? Miksi yö kestää niin kauan?" Nuo ovat vielä helppoja ja konkreettisia kysymyksiä, mutta mitäs sitten, kun pitäisi osata selittää esimerkiksi se, miksi ihmiset sotivat, tai miksi tuo kaveri ei tykkää minusta.

Hassua on myös tajuta tämä kaikki hedelmävadin äärellä. Nuohan ovat tuossa iholla kiinni melkein vuorokauden ympäri, joka päivä. Mutta ehkä olisi liian pelottavaa ajatella tätä vastuuta ja sen valtavuutta ihan joka hetki.

Kommentit (2)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat