Turun tapahtumien jälkeen on tullut olo, että tekee mieli tehdä jotain hyvää. Siksi haluan jakaa muutaman minua liikuttaneen pienen tarinan. Ne eivät ylittäisi uutiskynnystä, mutta ovat silti olleet merkittäviä tilanteita, joiden avulla maailma on ollut pienen hetken vähän parempi paikka.

Tarina 1: Unohtunut lompakko

Kello oli klo 8.30 eikä työpäiväni ollut vielä edes alkanut, mutta olin jo aivan poikki. Aamu oli ollut yhtä taistelua lasten kanssa ja päiväkotiin oli menty itkujen saattelemana. En ollut ehtinyt syömään aamiaista, joten päätin työmatkan varrella käydä ostamassa jotain läheisestä kahvilasta.

Vaan kappas, kun tiskillä kaivoin lompakkoani esiin, huomasin, että se olikin unohtunut kotiin. Normipäivänä olisin vain kohauttanut olkiani ja lähtenyt hakemaan sitä, mutta juuri tuolla hetkellä tympiintyneenä, väsähtäneenä ja nälkäisenä ajatus tuntui ylitsepääsemättömältä. Olin sitä paitsi jo valmiiksi myöhässä töistä.

"Maksat sitten seuraavalla kerralla", myyjä hymyili ja antoi aamiaiseni ilmaiseksi mukaani. Olin niin helpottunut ja kiitollinen, että muistan sillä hetkellä kokemani tunteet vieläkin. Ja aivan taatusti maksoin ostokseni seuraavalla kerralla.

Tarina 2: Ventovieraat kotiin yöksi

Oli ilta ja ulkomailla asuva suomalaisystäväni oli juna-asemalla menossa kotiin. Yhtäkkiä hän huomasi laiturilla hätääntyneen äidin ja kaksi lasta. Heidän viimeinen junansa oli mennyt, eikä äidillä ollut yhtään ylimääräistä rahaa taksia tai hotelliyötä varten.

Joku oli antanut äidille ja lapsille huopia, jotta he olisivat voineet nukkua asemalla yön yli. Mutta ystäväni tajusi heti, ettei junalaituri yöllä ole mikään lasten nukkumapaikka.

Mitäpä hän siis teki? Kutsui tuntemattoman naisen lapsineen kotiinsa yöksi. Tuosta noin vain, yhtään epäröimättä. Ja he tulivat. Kuulemma he viettivät keskenään hauskan illan ja aamun hassutellen ja jutellen, kunnes äiti ja lapset pääsivät jatkamaan matkaansa.

Ihailen ystävääni, jolla oli noin hieno tilannetaju ja rohkeutta pelastaa toiset pulasta niinkin intiimillä tavalla kuin kotiovensa avaamalla. Tekisitkö sinä saman? Itse haluaisin uskoa, että tekisin, mutta täysin varma en siitä ole.

Tarina 3: Teetä turvapaikanhakijoille

Kun turvapaikanhakijoita jokin aika sitten tuli Suomeen niin runsaasti, ettei heidän hakemuksiaan heti pystytty käsittelemään, oli tilanne poliisiasemien ympärillä hankala. Jonot olivat pitkiä ja päivät viileitä.

Silloin eräs ystäväni keitti turvapaikanhakijoille teetä. Hän lämmitti kotonaan vedenkeittimellä termarin täyteen ja kuskasi sitä kenties satoja litroja ulkona värjötteleville ihmisille.

Ystäväni pitää itse tekoa vähäpätöisenä, mutta minä näen asian toisin. Uskon, että juuri se kuppi teetä saattaa olla asia, mikä kannattelee ja kertoo: Kyllä tästä selvitään. Se muistutus meidän jokaisen tarvitsee toisinaan kuulla.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat