Tällä viikolla olen pelästynyt useamman kerran. Välillä aiheesta, useimmiten aiheetta. Esimerkiksi:

– Töissä säikähdin, että lehtijuttu oli mennyt virheellisenä ja keskeneräisenä painoon. Ei ollut.

– Illalla säikähdin, kun kotiin tullessani luulin lasten olevan jo nukkumassa. Yhtäkkiä ovenraosta pilkistikin pimeässä kiiluva silmä ja hampaat.

– Yöllä pilkkopimeässä hätkähdin hereille, kun korvani juuresta alkoi kuulua aavemaista kuiskutusta ja sihinää. Ihokarvat nousivat pystyyn, vaikka lapsi se vain siellä supisi unissaan.

– Kun taapero tippui syöttötuolista päälleen. Mitään ei onneksi käynyt, vaikka seurata häntä täytyikin läpi yön.

– Kun läheisen luokse tuli ambulanssi. Kaikki on onneksi hyvin.

Elämä, miten tästä on tarkoitus selvitä hengissä?!?

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat