Hei! Toisilla se on mielessä heti herätessä.. toisilla se on mielessä lähes 70% päivästä nimittäin ruoka. Hyvässä ja pahassa.

Hassua, että anorektikko miettii ruokaa todella paljon, mutta ei syö. Tai jos syö niin ikinä asia ei ole hyvin ja koskaan ei ole mukava asia, että saa hyvää ruokaa tai kiitollisuutta, että on saatu se päivän ateria eteen..vaan miettii olisiko sittenkin pitänyt siitä salaatista minkä söit jättää se kastike ja nachot pois? Miettii paljonko siinä on kaloreita ja uskaltaakohan tätäkään enää syödä ettei liho.

Kun illalla sängyssä täriset ja palelet mietit vain ruokaa. Ehkä salaa jopa haaveilet hampurilaisesta yön pimeinä hetkinä, mutta seuraavana aamuna jätät kuitenkin sen aamupalan syömättä ja mietit olikohan se syömäsi salaatti nyt kuitenkin liian iso? Liian kaloripitoinen kenties?Ja tunnet itesi taas huonoksi ihmiseksi ja epäonnistuneeksi.

Tunnet sisälläsi olevasi huono ihminen kun söit, mutta sitten läheisillesi esittelet, että katsokaa kun mä syön paljon, jotta ylläpitäisit illuusiota, että olet normaali. 

Pikkuhiljaa et edes pystyisi syömään puoliakaan niistä ruoista minkä syömisestä salaa haaveilet. Koska syödäksesi mitään kehität turvaruokia. Tässä keitossa on vain 120kcal ja sillä määrällä pärjään hyvin päivän. Tässä salaatissa on 280kcal ja sitä uskallan syödä. Huomaat syöväsi samoja ruokia, koska a) et enää uskalla syödä muuta ja b) mahasi täyttyy jo niin pienestä.

Vaaka on sinun Raamattusi ja ruoka vihollinen. Yrität etsiä vihollisjoukosta ne vähimmän satuttavat vaihtoehdot, ne joilla ei ole ihan niin terävä miekka... Ja siihen huomaat lopulta keskittäväsi ajatuksesi, energiasi ja tunnekäytytymisesi koko  päivän..Kunnes huomenna.. no tiedättehän te.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat