Heip!

Viikonloppu on pian taas takana. Mä olen väsynyt, mutta se ei ole mitään uutta, koska olen väsynyt aina. Jokapäivä enemmän tai vähemmän ja päivät kuluvat pitkälti vaan arjesta selviämiseen,nukkumiseen ja pieniin ilon tai surun hetkiin.Pitäisi miettiä mitä sitä nyt tekisi elämällään ja hakea töihin tai kouluun, mutta en tiedä onko mulla voimia? 

Paino on taas laskenut ja farkut vaihdettu taas kerran pienempiin. Nyt se syöminen taas ahdistaa ja tekisi mieli vain nukkua tämän päivän yli.

Huomenna mä oikeasti menen lääkäriin ja hankin itseni kuntoon. Oon niin väsynyt olemaan aina väsynyt.

Lasteni isä tuli käymään ja auttaa vähän kotona,että pärjään ja että pääsen huomenna oikesti lääkäriin. Hän sanoi että olen vain varjo siitä ihmisestä mihin hän kerran rakastui. Olen haalea muistijälki siitä hymyilevästä,onnellisesta ja hyvinvoivasta tytöstä. Mikään ei silti ole vielä mahdotonta kunhan vain lepään ensin hetken.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat