Perjantai 13 alkaa pian olla ohitse. Päivä oli kuitenkin pientä väsymystä lukuunottamatta ihan mukava.Mitään mullistavaa ei tapahtunut.

Viime yönä pohdin paljon syömishäiriöitä ja luin huvikseni netin keskustelupalstaa.Kuinka moni onkaan sitä mieltä, että anoreksia on itseaiheutettua ja että senkuin ottaa lautasen eteen ja syö. Kumpa asia olisikin niin mustavalkoinen.

Tottakai usein anoreksia lähtee halusta laihtua ja toiset ihanoivat tätä sairasta ajattelutapaa ja pyrkivät siihen kaikinkeinoin. Mutta itselläni tämä on aina ollut enemmän hallinnantunteen tavoittelua kaaoksen ja elämänmullistusten keskelle. Jos ainoa asia mikä sen tunteen tuo on laihtuminen ja syömättömyys niin ei auta, vaikka ottaisin lautasen eteen ja söisin. Se toisi vaan ahdistuksen ja kehovihan. Tunteen, että olen arvoton ja huono ihminen. Jos joka kerta sinä kokisit näin kun saat lautasen eteesi niin söisitkö hyvällä omallatunnolla?

Hyvin monet ajattelevat sen olevan vain huomionhakuisuutta, mutta todellisuudessa anorektikko pyrkii usein salaamaan asian. Vähättelyä " En mä nyt paljoa ole laihtunut!" sekä valheita. Miten hyväksi huijariksi sitä oppikaan. Aina, kun joku kysyy oletko syönyt on vastaus" Joo mä söin ihan hetki sitten." Tai  " mulla ei ole nyt nälkä kun juuri kotona söin." Ja siihen pikkuhiljaa alkaa itsekkin uskoa. Huijaa jopa itseään..

Joskus,kun olen tehnyt ruokaa ja lapset ja minä sekä poikaystäväni olemme ruokapöydässä en halua näyttää kuinka vähän oikeasti syön. Vaan salaa lähden pois välillä pöydästä  kun unohdin muka tehdä jonkun tärkeän asian, vaikka oikeasti välttelen sitä syömistä. Lisäksi höpötän ja juttelen ja pilkon ruokaa, mutta en oikeasti laita puoliakaan suuhun, vaikka näyttää siltä. Se on kuin silmänkääntötemppu, mutta kenties typerintä niin aina, kun toisen silmä välttää siirrän omalta lautaseltani ruokaa lapseni lautaselle. 

Alkuun, kun joku toteaa, että "Oletpas hoikistunut ja näytät hyvältä!" Sitä ajattelee, että laihdutanpa vielä lisää. Mutta siinä pisteessä, kun tutut ja läheiset alkavat kauhistella " Mitä sinulle on tapahtunut?" Alkaa hävettää ja tekee mieli piiloutua. Sellainen huomio ei tunnu minusta hyvältä. Jos anoresia on niin huomionkipeää toimintaa niin mistä se häpeän tunne tulee? Tai miksi nähdä niinpaljon vaivaa peittääkseen toimintaansa? Kietoutuu valheiden verkkoon?

Anoreksiassa on paljon kyse oman pään sisällä tapahtuvista asioista ja niitä ei helposti ymmärrä jos ei ole kokemusta tai etenkään halua ymmärtää. Lopulta tämä on minun elämäni, minun maailmani ..mikä ei ole mustavalkoinen, vaan säkenöi kaikissa väreissä kunhan vain annan niiden värejen loistaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat