Maanantai ja sydän toivoa täynnä. Jossakin loma loppuu ja arki alkaa. Koko viime yön palelin, tärisin ja vaivuin omaan pieneen kuplaani, turvasatamaani.

 

Kun verensokerit ovat alhaalla alkaa mieli kulkea ihan omaa polkuansa. Ruoka, kylmä, keho ja vaaka sekä kieroutunut minäkuva ottavat vallan.Ikävä ja pelko väistyvät suuremman itsekyyden tieltä. 

Mutta kaikista hulluinta on se,että vaikka tunnen kuolevani siinä hetkessä se tuntuu turvalliselta.Se tuudittaa minut muiden tunteiden ulottumattomiin ja saa hetkittäin tuntemaan itseni kokonaiseksi.

Se on minun turvasatamani ja kietoo minut surullisen utuiseen harsoonsa. Mutta siinä hetkessä, pimeässä tunnen itseni.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat