Hei! Viikonloppu on mennyt taas liian nopeasti.Olisi kamalasti kaikkea hommaa ja ahdistaa. Välillä mietin mistä saisi lisää tunteja vuorokauteen. Ja kun on kiire ja stressi ei tee mieli sitä vähääkään syödä.  Joskus sitä on niin väsynyt, surullinen ja turta, että miettii mitä merkitystä on syödä, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta.Onko tämä elämä se minkä vuoksi taistella?   

Kirjoitan ruokapäiväkirjaan neljännen päivän kohdalle etten syönyt mitään. Tyhjiä sivuja joita kääntelen yrittäen löytää merkitystä elämälleni..

Haluaisin kirjoittaa jotain kaunista ja hyvää ja jaksaa uskotella itselleni, että elämä voittaa. Mutta tänään en jaksa. Tänään pidän kiinni elämän hennosta langasta ja silitän lapseni pehmoista poskea. Heidän vuokseen minä vielä yritän<3

 

Joinain päivinä aurinko paistaa ja hymyilet ja seuraavana päivänä olet niin loppu, että haluaisit käydä lumihankeen makaamaan ja itkeä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat