Terveisiä saunasta! Kävin ensin pikku ukon kanssa kävelylenkillä ja sen jälkeen koko porukka lämpimässä saunassa. Sauna kyllä kruunaa lauantai päivän! Kun tultiin lenkiltä näin erään naapurin miehen pihalla ja tapanamme on usein vaihtaa kuulumisia. 

Hän aloitti keskustelun sanoilla "Tyttö kulta älä enää laihduta. Oot jo liian laiha ja paljonko olet oikeasti laihtunut?" Hämmästyin suorapuheisuutta ja mutisin jotain vastaukseksi. Hän totesi, että ethän sä kohta voi edes kesällä uimarannalle mennä. Olen aina miettinyt, että olen liian lihava rannalle. En ikinä ajatellut, että asia kääntyisi päinvastoin ja joku kokee minun olevan liian laiha sinne. Eikö uimarantojen kuitenkin pitäisi olla kaikenkokoisille?

Syömiset ovat tänään menneet siten, että join/söin yhden ateriankorvikkeen koko päivänä. Silti tuntui, että senkin kalorimäärä on liikaa jos haluan päästä tavoitteeseeni. Ongelma vain on, kun sitä mukaa kun kutistut myös tavoitteesi muuttuu aina vaan pienemmäksi.

Ennen en löytänyt vaatekaapista päällepantavaa, koska olin kasvanut hoikimmista mitoistani.. Nyt en löydä, koska kaikki roikkuu yllä.Kaverit ovatkin alkaneet jo kiikuttaa minulle pieneksi jääneitä vaatteitaan ja kaikista vaatteista ajatellaan, että jos ne ei ei yhdelle hoikalle ystävälleni mahdu niin minulle ainakin. Tavallaan se on imartelevaa, mutta tavallaan luo odotuksia, että entä jos ne farkut eivätkään mahdu?Enhän voisi pettää ihmisten odotuksia minusta.

Eräälle ystävälleni kerroin paljon asioistani siten, kun ne oikeasti ovat. Tänään hän sanoi, ettei jaksa enää puuttua asioihini, koska siitä ei ole mitään hyötyä, koska minä en kuuntele. Alanko olla siis jo liian toivoton, menetetty tapaus?

Tavallaan ajattelen, että ei mun asiat kuulu kenellekkään, mutta tavallaan ajattelen, että jos kukaan ei enää välitä niin miksi minäkään?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat