Hei! Tiedättekö sen tunteen, että rakastaa niin että sattuu? Kun välittää toisesta ihmisestä niin paljon, että tekisi mitä vain hänen eteensä.

Samalla silti pelottaa. Niin paljon, että ei edes uskalla hengittää. Haluaisin olla se täydellinen ja upea nainen juuri hänelle, mutta näiden kaikkien ihottuman yms. Myötä on ollut pakko katsoa sinne peiliin.. En ole täydellinen millään tapaa vaikka se pyrkimys siihen on ajanut minut tähän.

Pitää katsoa peiliin ja ihmissuhteeseen ja toivoa ja luottaa siihen, että se rakkaus kestää. Jos kysytte minulta rakastaisinko häntä vaikka loukkaantuneena pyörätuolissa siten että minä kantaisin hänet vessaan niin toki. Mutta kun vihaat itseäsi jo valmiiksi on käsittämätöntä miten joku voisi muka rakastaa juuri minua ja juuri näin?

Jokainen päivä on uskonhyppy tuntemattomaan..

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat