Tammikuun alku vuosi on 2017. Kaikki sen tietävät, mutta minä en myönnä, nyt sanon sen ääneen. Minulla on anoreksia.

On sunnuntai yö ja en ole syönyt torstain jälkeen. Näläntunne on jo kadonnut ja jalat mustelmilla, vaikka en ole satuttanut mihinkään.

Mutta palataan alkuun vuoteen 2016.. Mistä kaikki sai alkunsa?

Minulla oli koti, mies ja lapset. Arki ja hymy huulilla. Kunnes minulla ja aviomiehelläni alkoi mennä huonosti.Tapahtui paljon ja lopulta tahtomattani  löysin uuden rakkauden. Yritin unohtaa sen, mutta en pystynyt ja erosin lopulta miehestäni. Minä pian kolmekymppinen nainen jäin yksin kahden lapseni kanssa. Minulla on yhä tämä uusi mies, mutta tiemme on ollut kivinen.

Kun 8-vuotta nukkuu toisen vieressä ja jakaa arjen on yhtä-äkkiä pelottavaa olla yksin. Olin epävarma , pelokas ja aavistuksen hukassa. Aloin laihduttaa, koska tuntui, että kun hallitsen vaakaa minulla on kontrolli ja hallinnan tunne kaikesta..

Nyt takana on 10 kuukautta ja olen laihtunut 20 kiloa. Kun isäni tuli pitkästä aikaa käymään hän kauhustui ovella mitä minulle on tapahtunut. Minä hymyilin vaan tekohymyä,vakuutin kaiken olevan hyvin ja menin poikani selän taakse piiloon.

Aina päätän, että huomenna. Aivan varmasti huomenna menen lääkäriin.. Huomenna.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Elämää hennoin langoin. Syömisöiriön kanssa kamppailua, mustelmia ja vaaka,josta tuli minun Raamattuni.

Teemat