Sanotaan, että viisaus asuu vanhoissa naisissa. En saanut koskaan tilaisuutta tavata omia isoäitejäni, sillä he kuolivat ennen syntymääni. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnen kaipuuta tuntea juureni ja halua jutella omien esiäitieni kanssa. Haluaisin tietää, miten he näkivät maailman, millaisia neuvoja heillä olisi annettavanaan ja millainen heidän tarinansa oli. Mikä heidän näkökulmastaan on elämässä olennaista ja mikä joutavaa.

Olennaisen ja joutavan rajoja pohdin myös omassa elämässäni. Koskaan ei tiedä, milloin oma elämä tulee päätökseen, ja päättymisen hetkellä sitä varmaankin toivoisi, että olisi osannut keskittyä elämässään kaikkein olennaisimpaan.

Sanotaan, että viisaus asuu vanhoissa naisissa.

Rakastan kirjoittamista ja pitkiä keskusteluja ystävieni kanssa. Tykkään pohtia asioita ääneen, pallotella näkemyksiä ja samalla avartaa maailmankuvaani sekä kehittyä ihmisenä. Välillä sorrun moralisoinnin puolelle ja jäkätän. Samaistun henkisesti sellaiseen sormea heristävään harmaatukkaiseen vanhaan naiseen, joka paheksuu, kun joku pudottaa karkkipaperin maahan tai viskaa juomatölkkinsä autosta pellolle. Sellainen minä olen - oman elämäni ”moraalimummo”. Inhoan välinpitämättömyyttä ja olen pienestä pitäen kokenut voimakasta tarvetta tehdä oman osuuteni ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi.

Välillä sorrun moralisoinnin puolelle ja jäkätän.

Esimerkki lapsuudesta: 1990-luvun loppupuolella elin Nylon Beat-, Spice Girls- ja TikTak-huumaa ja minulla oli kaverini kanssa oma Seahorse-niminen duo, jolle tein kappaleita. Kappaleet lauloimme ja äänitimme C-kasetille. :D Noin 11-vuotiaana kirjoittamassani kappaleessa lauletaan: ”Kosovossa sota on, aivan tarpeeton, rauhan haluamme säilyttää. Ihmiset tappavat ja tuhoavat aivan tarpeettomasti. On monta ihmistä ja eläinlajia, joka apuamme tarvitsee.” En tietysti tiennyt mitään Kosovon sodasta enkä sen syistä, mutta olin kuullut siitä puoli yhdeksän uutisista, ja se oli jättänyt minuun muistijäljen. Duomme ”toimintaperiaatteena” oli, että jos Seahorse olisi menestynyt, olisi meidän kasetti- ja levymyynnin tuotosta ohjattu tietty markkamäärä merihevosten suojeluun :D Noh, kukaan levypomo ei koskaan bongannut meitä kotiseiniemme sisäpuolelta ja tarjonnut levytyssopimusta, mutta ainakin ajatus oli mahtipontinen :D

Ainakin ajatus oli mahtipontinen.

Minulla on myös toinen samankaltainen muisto alakouluajoilta. Olen maatilalta kotoisin ja pääsin vain hyvin hyvin harvoin johonkin kaupunkiin vaateostoksille. Enimmäkseen käytin isosiskojeni vanhoja vaatteita. Tykkäsin kuitenkin muodikkaista vaatteista tosi paljon ja niinpä selasin silmät kiiluen hyvin tarkasti kaikki postin kotiin kantamat Anttilan, Elloksen ja H&M:n tuotekuvastot, joista sain suunnilleen kerran syksyllä ja kerran keväällä tilata jotain vanhempieni laskuun. Unelmoin lehtien vaatteista ja imin vaikutteita. Katsoin myös joka arkipäivä televisiosta Kauniit ja rohkeat, jossa ainakin niihin aikoihin seurattiin Forrestereiden ja Spectran keskenään kilpailevia muotitaloja. Kuvastojen ja Kaunareiden inspiroimana piirsin omia parisivuisia muotikatalogeja, joihin kirjoitin hinnat ja tuotenimet mallien kuvien viereen. Osa mallistoista oli sellaisia, että niiden ostohinnasta olisi ohjattu tietty summa hyväntekeväisyyteen (ks. kuva). :)

Katsoin myös joka arkipäivä televisiosta Kauniit ja rohkeat.

Tällainen yhteisen vastuun kantamisen merkityksen tiedostava ajattelutapa on minulle siis hyvin ominaista. Jos vielä palaan alussa mainitsemaani olennainen−joutava-jaotteluun, niin omalla listallani kaikkein olennaisimpiin asioihin kuuluvat läheiset ja ympäristö. Niihin minä haluan matkani varrella panostaa. Hyviä kolmosvaihtoehtoja olisivat kirjoittaminen, piirtäminen, tanssiminen, matkustaminen ja yleinen hassuttelu. :) Mitkä ovat sinun olennaiset?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, viihdeuutisaiheita sekä pinnallisimpia ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni seurassa. moraalimummo@gmail.com