Tyypillisesti uusi vuosi kirvoittaa ihmiset kiittämään menneestä vuodesta ja samalla hekumoidaan uutta alkavaa vuotta. Itse teen kuitenkin tämän hieman aiemmin ja eri merkeissä, sillä tänään minulle yksi iso ja osittain hieman mullistavakin ajanjakso päättyi. Sport Girl 2016 meiningit on nimittäin nyt paketoitu ja tämä muutaman viikon pituinen loppuvuosi, menee ladatessa akkuja ensin vuotta varten ja pyhittäen läheisille.

Vielä vuosi sitten, en olisi ikinä kuvitellut olevani siinä pisteessä, mitä tänä syksynä olen ollut. Tähän vuoteen on mahtunut kaikella tavalla eniten mullistavia ja ennalta-arvaamattomia kokemuksia mitä aikaisempina vuosina, mutta mullistavin kokemus oli ehdottomasti kyseisessä ohjelmassa mukana olo.

Sain  tämän matkan varrella uusia kontakteja ja etuoikeuden tehdä töitä rautaisten ammattilaisten kanssa eri aloilta. Tämä syksy onkin odottamattani ollut aikamoinen kasvumatka, nimittäin ohjelman kulisseissa ja tämän prosessin myötä  mahdollistui paljon, jonka myötä  myös opin paljon. Ymmärrys mediamaailmasta ja tämän kaltaisen projektin tekemisestä avautui, oman asenteen merkitys nousi esiin entisestään ja myönnettävä on, että stressinsietokyky ja sanavalmius olivat myös tiukoissa tilanteissa paikallaan. Minulle varmistui entisestään myös se, mitä asioita minä haluan edustaa ja minkä asioiden parissa haluan toteuttaa itseäni. Tietynlainen itsetuntemus kasvoi jälleen ja tämän päivän jaksojen kuvauksissa totesinkin, että syksyn alkuun verraten olo on sellainen, että on tullut taas todella pitkän matkan eteenpäin. Ja täytyy myöntää, että ilman ohjelmaa, en varmasti olisi uskaltanut hypätä Motocross -pyörän selkään, saatika sitten ajaa kokonaista rataa läpi.  ;)

Ohjelman aikana  sain tuomaristolta, ohjelman tekijöiltä sekä muilta mukana olleilta, paremman palautteen, mitä uskalsin ikinä toivoa. Sain  muun muassa kiitosta esiintymistaidoistani ja ulosannistani, valokuvaustilanteissa kehonhallinnastani ja ylipäätään siitä, että osasin olla tilanteissa läsnä. Kaikkein onnellisin olin kuitenkin siitä,  että minun kerrotiin olevan kokonaisvaltaista positiivistä fiilistä esiin tuova urheilija.  Toki jokainen positiivinen komentti tuntuu hyvältä ja arvokkaalta, mutta juuri tämä kommentti merkitsi minulle suunnattoman paljon, sillä tämä oli yksi minun motiiveistani ja haaveistani tämän projektin osalta. Yksi minun unelmistani toteutui, kun kuulin nämä sanat projektin aikana ja vielä päätteeksikin. Negatiivinen palaute ei omiin korviini kantautunut muuta kuin sen osalta, että jonkun kaveri ei yhden jakson aikana ollut tykännyt valitsemastani paidasta :D . Yhdestä minun korviini kantautuneesta kommentista huolimatta, varmasti toki oli enemmänkin ihmisiä joita ärsytin,  mutta negatiiviseen ryöpytykseen en joutunut, mikä olisi sekin ollut täysin mahdollista.

Kuten olen ennenkin sanonut, me kaikki tytöt olimme täysin erilaisia keskenämme. Tästä huolimatta, sain matkan varrella erittäin hyvän uuden ystävän. Tiuhti ja Viuhti eli Mimosa ja Marinka. Marinkan sanoin, ei olisi heti uskonut, että kuvauksien ulkopuoliset puhelinkeskustelut vaatevalinnoista, minun avunsoittoni nettiongelmista ja puolestaan Marinkan kysymykset minulle nilkkapainosta, johtaisivat todella näin pitkälle. Vaikka kyseessä oli osittain kilpailu, ja me molemmat eri tavoin vahvoja persoonia, ei tämä johtanut ristiriitoihin tai tahtojen taistoon. Päinvastoin, niin hetkinä kun toisen epävarmuus nosti päätään, toinen tuli toisen tueksi. Vaikka kamerat ovatkin hetki sitten sammuneet, niin yhteydenpito ei ole lakannut, kuten ei ohjelman aikanakaan. Harvoin näin lyhyen tuntemisen perusteella yhteys syntyy näinkin voimaannuttavaksi.  Täytyykin sanoa, että uusi ystävyys teki tästä kokemuksesta vielä monin kerroin paremman... ja tietynlaiset vastakohdat toisinaan todella täydentävät toisiaan. ;)

Elämyksellisyys siis todella ollut tämän syksyn sana, kattaen monenlaiset positiiviset tapahtumat ja tunnetilat. Olen kiitollinen siitä, mitä minulle on mahdollistunut ja haluankin kiittää koko ohjelman väkeä sekä minua sen ulkopuolella tukeneita: läheisiä, yhteistyökumppaneita sekä muita tukijoita. Ihmisten positiivisuus, tuki ja todellinen halu auttaa löivät minut tämän projektin aikana ällikällä. Kiitos, että uskoitte minuun.

Pienestä haikeasta olosta huolimatta, hymyssä suin suljen tämän oven, sillä se mahdollistaa myös uusien ovien avautumisen. Odotan innolla ensi vuotta, osittain sen tiedon vuoksi, että tiedän mitä mukavaa nurkan takana odottaa, mutta osittain myös siitä syystä, että tämä vuosi oli esimerkillinen sen suhteen, että ei ikinä tiedä mitä uusi päivä tuo tullessaan. ;)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen 25-vuotias urheilijaneitonen ja kasvatustieteiden maisteri. Olen yhdistelmä intohimoista elämäntapa- ja kilpaurheilijaa. Tervetuloa seuraamaan blogiani, jossa urheillaan ja panostetaan hyvinvointiin tunteella.
Kilpaurheilussa päälajini on fitnessurheilu.

Seuraa minua myös muualla somessa:

INSTAGRAM: @mimosaisomaki

SNAPCHAT: mimosa.i

KOTISIVUT: www.mimosa.isomaki.us 

MUN TREENARI: Mental Power - päiväkirja

Sport Girl 2016

Teemat