Sisu asustaa meissä kaikissa. Se on voimavara, joka puskee meidät uskaltamaan ja tätä kautta mahdollisesti jopa ylittämään itsemme. Itsensä ylittäminen kuulostaa hienolta ja ehkä yksinkertaiseltakin vain sanottuna, mutta tosiasiassa ennen itsensä ylittämisen kokemuksen saavuttamista, heittäytyminen jännittävään asiaan voi tuoda jopa lamaannuttavia tunteita esiin;  pelottaa, pyörryttää, joku menettää yöunensa ja toinen taas pelkää mokaavansa tai tulevansa naurunalaiseksi. Jännittävässä tilanteessa voi alkaa usein pohtimaan jopa liikaakin sitä, mitä negatiivista yrittämisestä voisi seurata ja tätä kautta lietsoa turhia jännityksen tunteita entisestään. Tästä johtuen, lopuksi ei sitten ehkä uskallakaan lähteä kokeilemaan…. ja jälkikäteen harmittaa. Toisin sanoen jännityksen aiheita on monia ja jokainen reagoi eri tavoin.

Omalla kohdallani olen jännittänyt erinäisiä asioita, mutta olen onnistunut  työntämään jännittämisen rajaa kauemmas tai voittamaan tämän kokonaan. Esimerkiksi erityisesti nuorempana jännittäneet asiat; kuten esiintyminen, ei enää jännitä, vaan nautin siitä mielettömän paljon ja tänä päivänä se on yksi vahvuuksistani. Sekin on kuitenkin muotutunut nautinnoksi vain tekemisen kautta. Kaikesta huolimatta minullakin on  edelleen työstettävää ja omaan ”kammon” , jota pyrin hienovaraisesti ylittämään askel kerrallaan. Kyseessä ovat nimittäin korkeanpaikat. Tiedän tuon olevan melko yleinen ja moni varmasti osaakin samaistua tuohon. Tosin sen sijaan, että välttelisin korkeita paikkoja ja siihen liittyviä pelottavia tilanteita, haluan ylittää tätä pala ja askel kerrallaan. Koska kuten juuri totesin: pelko ja jännitys on nimittäin kohdattava, jotta ne voi voittaa.  ;)

 

 

Urheilu, liikunta ja aktiivinen tekeminen ovat minulle nautinto ja kuuluvat siis mukavuusalueeseeni. Niinpä tätä kautta on helpoin ja luonnollisin tapa lähestyä korkeanpaikan kammoani. Turussa Event Extremen kautta on mahdollista päästä tekemään nimensä mukaisesti pieniä kuin suurempia ”extreme” kokemuksia ja nimenomaan korkeissa paikoissa. Koska aivan vielä en riippuliitoon tai laskuvarjohyppyyn uskaltaisi lähteä, pääsin tämän syksyn aikana kokeilemaan vaijeriliukua, joka on muuten Suomen toisiksi pisin…..

Ja täällä siis hieman videomateriaalia siitä, miltä tämä nyt sitten oikein näytti (…ja kuulosti! Suosittelen nyt lämmöllä laittamaan äänentoistoa hieman pienemmälle! :D )

Nyt yhtä kokemusta jälleen rikkaampana, ja hirmuisesta kiljumisesta huolimatta, olihan tuo ihan tajuttoman hauskaa. Vuodenvaihde onkin loistavaa aikaa räväyttää ja hieman ylittää itsensä ennen kuin vuosi laitetaan pakettiin….. joten eikun hieman haastamaan itseään. ;) On se nimittäin kaikesta jännityksestä huolimatta aika siistiä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen 25-vuotias urheilijaneitonen ja kasvatustieteiden maisteri. Olen yhdistelmä intohimoista elämäntapa- ja kilpaurheilijaa. Tervetuloa seuraamaan blogiani, jossa urheillaan ja panostetaan hyvinvointiin tunteella.
Kilpaurheilussa päälajini on fitnessurheilu.

Seuraa minua myös muualla somessa:

INSTAGRAM: @mimosaisomaki

SNAPCHAT: mimosa.i

KOTISIVUT: www.mimosa.isomaki.us 

MUN TREENARI: Mental Power - päiväkirja

Sport Girl 2016

Teemat