Joskus arjen keskellä syntyy pieniä tapahtumia, jotka tuntuvat kuin taikaiskusta pysäyttävän oman maailman sadasosasekunnin ajaksi. Nämä pieniltä tuntuvat asiat saattavat tuoda kuitenkin esiin kokijasta riippuen suuria tunteita (liikutuksen, ilon, hämmennyksen ja kiitollisuuden jne.) Maailmassa on nyt tapahtunut paljon suuria yhteiskunnallisia asioita ja valitettavasti paljon negatiivisia sellaisia, mutta nyt en puhu niistä, enkä halua ottaa näihin kantaa. Sen sijaan tarkoitankin niitä pieniä positiivisesti pysäyttäviä hetkiä, joita muut kanssaihmiset saattavat omilla pienillä sanomisillaan tai tekemisillään saada aikaiseksi – jopa tietämättään.

Kuten moni muukin, myös itse toimin sosiaalisessamediassa kohtalaisen aktiivisesti  ja osittain jossain medioissa täysin julkisilla tileillä. Erityisesti julkisilla tileillä toimiessani, kuten blogissani ja instagramissani, tiedostan, että olen itse asettanut itseni tilanteeseen, jolloin voin saada kaikenlaista palautetta. Saman asian tiedostin vieläkin suuremmissa määrin, kun lähdin Sport Girl 2016- ohjelmaan mukaan. Saadessani puhelun, että olen tullut valituksi yhdeksi finalistiksi, oli se minulle erittäin suuri asia. Yksi suuri motiivini mukaan lähtemiselle oli toiveeni pystyä vaikuttamaan positiivisesti ihmisiin, mutta näin isoa asiaa on joskus jännittävääkin sanoa ääneen. Mielessäni on alusta asti pyörinyt sama ajatus: Jos yksi ihminen onnistuu jollain tavalla saamaan positiivista vastinetta minusta, oli se sitten tukea, inspiraatiota, uusia näkemyksiä tai ideoita, tai vaikka pientä naurua, olen onnistunut tavoitteessani.

Kuitenkin se, mitä olen tässä pienessä ajassa saanut kokea, pistää todella nöyräksi ja kiitolliseksi. Arkeni on nyt ajoittain pysäyttänyt se, miten te muut kanssaihmiset olette tulleet kertomaani minulle eri yhteyksissä kokemuksistanne,  elämästänne, päivästänne tai syvällisistä/kevyistäkin ajatuksistanne. Minusta on ollut uskomatonta saada kokea se vastavuoroisuuden määrä, mitä olen saanut. Vieläkin hätkähdyttävämpää on ollut se, miten erilaisia tarinoita on olemassa.  En tarkoita, että sähköpostini täyttyisi sadoilla teksteillä, mutta tämäkin on jo minulle erittäin paljon, enkä ole ennen päässyt kokemaan vastaavanlaista. Perinteisten mukavien kehujen sijaan, olen kokenut saavani jotain paljon arvokkaampaa, mitä en olisi uskonutkaan: pienimuotoisen yhteyden joihinkin.

Rehellisesti voin sanoa, että kyseinen yhteys ja teidän juttunne ova koskettaneet minua välillä tippalinssiin asti, saaneet hymyn huulilleni ja  näkemään ajoittain elämää uudestakin näkökulmasta. Olen toki ennenkin inspiroitunut muista ihmisistä, mutta mitään tämänkaltaista en ole ennen kokenut. Tämän matkan varrella olen siis päässyt inspiroitumaan muista tavalla, jota toivon myös itse tekeväni. Iso kiitos siis teille, jotka jaoitte tarinanne, ne potkivat minua eteenpäin jatkossakin.

Mutta sitten muihin aiheisiin! Huomenna maanantaina tulee uusi jakso (Liv kl0 21:00)  ja silloin puhetta mm. meidän sporttityyleistä ja mennään hiihtämään. Samalla näette muun muassa millaiset talviurheiluvaatteet Haltilta saimme itse käydä kokoamassa. Omalta osaltani mukaan lähti kyseinen setti, ajatuksenani nimenomaan rinteeseen ja lautailuun sopiva vaatetus.

Sopivasti tänään satoikin lunta, joten hyvään aikaan tuli vaatetuskin kelien mukaisesti kuntoon! Ensi viikkoon ja lumisia hetkiä!

Ps. Jos muuten toimitte instagramin puolella, käy täggäämässä oma sporttityylisi #sportgirl2016 niin osallistut Sport- lehden vuosikerran arvontaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen 25-vuotias urheilijaneitonen ja kasvatustieteiden maisteri. Olen yhdistelmä intohimoista elämäntapa- ja kilpaurheilijaa. Tervetuloa seuraamaan blogiani, jossa urheillaan ja panostetaan hyvinvointiin tunteella.
Kilpaurheilussa päälajini on fitnessurheilu.

Seuraa minua myös muualla somessa:

INSTAGRAM: @mimosaisomaki

SNAPCHAT: mimosa.i

KOTISIVUT: www.mimosa.isomaki.us 

MUN TREENARI: Mental Power - päiväkirja

Sport Girl 2016

Teemat