Tällä viikolla kuvattin jälleen uusi Sport Girl 2016 jakso, joka tulee muuten huomenna ulos Liviltä. Jakson aiheena oli ruoka ja tämähän kirvoitti muiden keskustelijoiden osalta puheet fitneksen pariin. Aihetta koskien vaihdettiin osittain eriäviäkin mielipiteitä ja mielestäni oli melkoisen mielenkiintoistakin nähdä ihmisten erilaisten näkökannat lajia koskien, vaikken täysin samaa mieltä kaikista näistä ollutkaan. Studioaika oman mielipiteeni täydelliseen avaamiseen oli kuitenkin melkoisen pieni ja halusimme käsitellä paljon muitakin tärkeitä aihe-alueita, joten päätkin jatkaa aiheesta tänne puolelle. En myöskään tiedä miten paljon mielipiteitäni huomisen päivän jaksossa näytetään, joten enemmän asiasta kiinnostuneet voivat lukea täältä minun ajatukseni hieman syvällisemmin avattuna.

Fitness tuntuu olevan hyvinkin ristiriitainen aihe ja kaiken lisäksi jokainen aiheesta puhuva tuntuu määrittelevän fitneksen terminäkin hyvin eri tavoin. Tuntuu, että puhujasta riippuen fitness voi tarkoittaa kokonaisvaltaista elämäntapaa, kilpaurheilua, salilla käyntiä harrastuksena  ja joidenkin näkökulmasta tarkoittaen vain pelkkää dieettiä jne.  Toisin sanoen monta puhujaa ja yhtä monta merkitystä. En kuitenkaan aio pureutua näihin kaikkiin, vaan kertoa kyseisestä asiasta minun näkökulmastani ja kokemuksistani käsin muutamankin lajin entisenä ja nykyisenä urheilijana.

Tämä tarkoittaa minun kohdallani sitä, että arjessani ravitsemuksen osalta syön riittävästi ja kattavasti ravintorikasta ruokaa, jolloin huolehdin, että saan tarvittavat ravintoaineet, hivenaineita ja vitamiineja myöden. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, että ruokailuni olisivat ympärivuoden punnittuja tai ruokailisin valmentajan tekemä ruokavalio kädessä kaiken aikaa, vaan aikuisena ihmisenä, teen ruokailuissani tiettyjä tietoisuuteen liittyviä valintoja, rentoudella ja normaalilla urheilijan otteella. Kuuntelen ruokailuissani vartolani ja jaksamistani; mitä vartaloni tarvitsee  tällä hetkellä toimiakseen ja mitä ei, mikä kenties ei ole hyväksi elimistölleni ja mitä kenties tänään tarvitaan lisää, jotta jaksan arjen askareet & treenit ja voin hyvin.

Liikunnan osalta fitness elämäntapana näyttäytyy minun osaltani liikunnan monipuolisuutena ja itsensä toteuttamisen mahdollisuutena. Perusarjen tasolla, fiksusti yhdistetyt liikuntalajit ja – suoritteet eivät mielestäni ole toinen toisiltaan pois, vaan päinvastoin tukevat toisiaan. Eri lajien kautta on mahdollista laajentaa omaa liikunnallista lahjakkuuttaan ja parhaimmillaan ne tukevat toisiaan puskien aina parempaan kyvykkyyteen/suoritumiseen kaikessa urheilussa. Itse käyn toki paljon salilla ja sydämmeni sykkii voimaakkaasti tälle,mutta tämän lisäksi harrastan kuitenkin paljon kausiurheilulajeja, teen perus ”bodaamisen” lisäksi toiminnallisia treenejä, joissa lihaksen rakentamisen sijaan keskityn räjähtävyyteen, aerobiseen kuntoon ja liikkuvuuden lisäämiseen. Tämän lisäksi urheilijanjuureni ovat tanssissa ja voimistelussa, ja nämä ovat antaneet minulle lähtökohdat urheilijana. Näillä on siis erityinen asema sydämmessäni, enkä siis todella vanno yhden urheilumuodon nimeen. Koen myös, että eri liikuntalajeilla on oma paikkansa ja aikansa, joskus on mukava mennä koiralenkille tekemään palauttavaa kävelyä happirikkaaseen metsään, joskus on hauskaa lähteä tanssitunnille fiilistelemään ystävän kanssa tai vaikka hieman huonona päivänä mennä tyhjentämään ajatukset yksin kuntosalitreenin muodossa.  Monipuolisuus ja kehon kuuntelu siis tässäkin suhteessa kunniaan, LEPOA JA PALAUTUMISTA unohtamatta.

Ylipäätään urheilu ja liikkuminen sekä terveet elämäntavat, eivät ole minulle missään muodossa suorite, vaan nautinnollinen ja täysin vapaaehtoinen asia. Fyysisen jaksamisen lisäksi, se on erittäin tärkeä osa identiteettiäni sekä minun tapani itsensä ilmaisulle, omalle ajalle,  tarvittaessa tietynlaista ”terapiaa”, iloa sekä kaikkea taivaan ja maan väliltä. Varmasti tämän kaiken intohimon vuoksi olen kilpaurheillut ja kilpaurheilen jälleen. Nautin tästä äärettömän paljon.

Kun fitness elämäntapa yhdistyy kilpaurheiluun, kuten omassa tapauksessani, joutuu ajoittain tekemään tietynlaisia kompromisseja. Arjessa kisakauden aikana on tällöin tehtävä valintoja, joissa päätökset tietoisesti suunnataan, joko optimaliseen kisasuoritukseen tai pelkkään hyvinvointiin. Kilpaurheilijan kisakauden ulkopuolinen elämä ei välttämättä juurikaan eroa hyvin aktiivisen ja optimaalisesti toimivan kuntoliikkujan elämästä, mutta kisakauden tultua on valintojen aika. Kisakauden aikainen elämä onkin tasapainoilua terveyttä edistävän toiminnan sekä maksimaalisten huippu tuloksien etsinnän välillä.  Kun tavoitteena on lajille ominaisten tuloksien tai suorituskyvyn maksimointi, saattaa ajoittain myös esiintyä lieveilmiöitä: loukkaantuminen, ylikunto, sairastuminen jne. Kilpaurheiluun ryhtyessä on siis yksilön vastuu ymmärtää ja punnita se, onko valmis tasapainoittelemaan tällä tavoin. Kuitenkin kilpaurheilija mielestäni  edistää  terveyttään ympäri vuoden optimoidulla ja ohjelmoidulla monipuolisella harjoittelulla ja terveillä elämäntavoilla (ravitsemus, lepo, lihashuolto yms). Kilpaurheilun riskit ja ”epäterveellisyys” eivät ole aivan yhtä korkeita silloin, kun kilpaurheilijalla on riittävästi tietoisuutta lajistaan ja sen vaatimuksista, ymmärrystä, vastuunkantoa omasta terveydestä sekä kykyä kuunnella omaa kehoa, missä rajat menevät, ennenkuin menee överiksi. Fitnessurheilu on kilpaurheilua siinä, missä muutkin lajit ja jokainen kilpaurheilija tekee samat valinnat, lajista riippumatta.

Jokainen on myös yksilö, jonka vuoksi on ymmärrettävä, että toisten keho kestää enemmän tai vähemmän kuin osan. Esimerkiksi omassa lajissani ja painoluokkalajeissa (esim.vapaaottelu), joissa rasvaprosentin on oltava pieni, joidenkin vartalo toimii normaalisti ja hyvin erittäinkin pienissä kehon rasvoissa, mutta osalla ei ollenkaan. Tämän vuoksi itse henkilökohtaisesti aina toivonkin, että jokainen suuntautuu lajiin, joka itselleen sopii niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mikään laji ei ole itsessään ”paha” tai ”huono”, vaan voi olla pahaksi tai huonoksi henkilölle, jonka rakenne, elimistö tai vaikka mentaalipuoli ei lajiin sovi. Fitnessurheilun ollessa kilpaurheilua, missä muutkin lajit, olisi myös hyvä muistaa se, että missään lajissa ei tulla hyväksi muutaman viikon treenaamisella. Mitä enemmän urheilutaustaa on, uskon, että sen helpompi lajiin on ”päästä sisään” ja ymmärtää mainitsemani kilpaurheilun vaatimukset.

Itselläni henkilökohtaisesti on koko elämäni mittainen urheilutausta. Mutkiakin on ollut vastassa, mutta se mitä fitness on minulle elämäntapana ja kilpaurheilun muodossa tuonut, on ainakin tähän asti ollut enemmän positiivista kuin negatiivista. Olen onnellinen päälajini parissa ja siitä mitä olen tämän myötä oppinut, eivät riitä sanat kertomaan.  Tämä ei kuitenkaan omalla kohdallanikaan tarkoita sitä, että voisin huokaista helpotuksesta: keho ei ole stabiili, vaan muuttuu jatkuvasti. Juuri tämän vuoksi asiat, jotka toimivat viime vuonna, eivät välttämättä nyt toimi. Siksi kuuntelen kehoani ja mieltäni, miltä mikäkin tuntuu ja etenen jatkuvasti sen ehdoilla.

Kokemuksia on monenlaisia, mielipiteitä on monenlaisia ja lajimme toteuttajia on vieläkin enemmän. Tässä oli minun näkökantani ja tämänkaltaista fitnessurheilijaa sekä fitnesselämäntapaa minä edustan. Ei varmasti ole oikeaa tai väärää tapaa, on vain jokaisella oma henkilökohtainen sopiva tapa ja laji. Toivon, että tämä avasi teille sielun maisemaani ja ehkä jopa toi lisää näkökantoja fitnekseen liittyvään elämäntapaan ja kilpaurheiluun.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen 25-vuotias urheilijaneitonen ja kasvatustieteiden maisteri. Olen yhdistelmä intohimoista elämäntapa- ja kilpaurheilijaa. Tervetuloa seuraamaan blogiani, jossa urheillaan ja panostetaan hyvinvointiin tunteella.
Kilpaurheilussa päälajini on fitnessurheilu.

Seuraa minua myös muualla somessa:

INSTAGRAM: @mimosaisomaki

SNAPCHAT: mimosa.i

KOTISIVUT: www.mimosa.isomaki.us 

MUN TREENARI: Mental Power - päiväkirja

Sport Girl 2016

Teemat