Montaa päivää ei enää ole Sport Girl 2016 – ohjelman alkuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meiltä kuvaukset loppuisivat, vaan ohjelmaa kuvataan ja esitetään päällekkäin koko loppuvuoden. Kuten jo viimeksi kerroinkin meille ohjelman tytöille, ei juurikan kerrota etukäteen, mitä tuleman pitää, joten kuvaukset ovat olleet melko yllätyksellisiä, intensiivisiä ja toimintaa täynnä.  Instagramista (@mimosaisomaki) ja snapchatista (mimosa.i), osa onkin saattanut nähdä pätkiä, mitä kaikkea tuleman pitää.

Olemme saaneet haastaa toisiamme erilaisiin urheilulajeihin, ja omana lajinani oli…. osaattekos kuvista päätellä?

Kyllä vain eli tanssi.

Niille, jotka eivät tiedä, on päälajini aiemmin ollut kilpajoukkuevoimistelu ja sitten tanssi. Musiikki ja liikkuminen yhdessä sekä erikseen, ovat siis äärettömän lähellä sydäntäni. Tanssi on antanut minulle lähtökohdat urheilijana, enkä voisi olla iloisempi siitä. Tanssilla tuleekin aina olemaan paikka sydämmessäni ja halusinkin päästä jakamaan tämän ilon muillekin mimmeille. Itse olin jo ennen haastettani sydän sykkyrällä ihan vain siitäkin fiiliksestä, joka syntyi, siitä kun laitoin Piruetin tanssivermeet päälle. Haasteeni pointtina, ei siis ollut tekniikan hallitseminen, vaan itsensä ilmaisu, hikinen fiilis ja se urheilun ilo. Tulevista jaksoista sitten näettekin, lähtivätkö ne lantiot irtoamaan ja kuoriutuiko meistä dancing queen:ejä. 

Vaikka ohjelman tekeminen on ollut todella hauskaa ja kokemusrikasta, en edes yritä väittää, etteikö tahti olisi ollut melkoinen ja ohjelman teko ajoittain melko jännittävääkin. Muu maailma ei ympärillä myöskään pysähdy, vaan on yhtälailla onnistuttava kuvaustohinassa tekemään normaalit arjen velvollisuudet; hoitamaan opiskeluja, tehdä töitä, ylläpitää sosiaalista elämää ja huomioida niitä kanssa eläviä ja sittenpä vielä on se halu urheilla tavoitteellisesti. Moni varmasti osaa samaistua tilanteeseen, jossa pitäisi olla melko monessakin paikassa yhtä aikaa ja päivässä on vain rajoitettu määrä aikaa. Olenkin kuullut monen suusta todettavan, miten ne kivatkin asiat alkavat saamaan vain suorittamisen sävyn, kun aikataulut kuormittuvat tiukiksi.

Miten siis onnistua nauttimaan uusista kokemuksista ja elää hetkessä, ilman suorittamisen sävyä ja stressiä? Elän tällä hetkellä varmasti kiireisintä aikaa koko tähän astisessa elämässäni. Olen kuitenkin tehnyt valinnan itse ja haluan olla koko sydämellä mukana niissä asioissa, joihin olen tänäkin syksynä ryhtynyt. Pelko meinasi jossain vaiheessa hiipiä mieleeni, ja tosissani pohdinkin, että miten todella kurjaa olisi, mikäli en pystyisi nauttimaan ohjelmanteosta, kaikista uusista kokemuksista tai mistään muustakaan normaalisti nauttimastani askareesta, jos keskittyisin vain siihen, miten tiukat aikatauluni juuri nyt ovat.

Jouduinkin tosissani miettimään ja haastamaan ajatuksiani sen suhteen, miten hoidan tämän syksyn ja miten haluan suhtautua tuleviin uusiin kokemuksiin ja aikatauluihin. Totesin, että vaikka miten kiire olisi, ei ole mitään järkeä elää mielessään yhtä päivää ennakkoon, kun toinen on vielä kesken. Näin aivan varmasti unohtaisin nauttia kaikesta ja tämäkin taipale jäisi osaltaan todella elämättä/kokematta, kun fyysisestä läsnäolosta huolimatta mieli olisi jossain aivan muualla kuin läsnä. Ja mitä sitten, jos välillä vähän jännittääkin? Se, että joskus niitä perhosia hykertää valtavia määriä vatsanpohjassa ja monet asiat mietityttävät, ei  välttämättä olekaan paha-asia, vaan monesti merkki jostain itselleen merkityksellisestä. Olenkin päässyt toteuttamaan tämän syksyn aikana opiskelujen, että nyt urheilun ja hyvinvoinnin rintamalla minulle unelmaksi muodostuneita asioita, joten eiköhän ole melko luonnollistakin, että vain niiden miettiminenkin saa hieman sydämmen läpättämään ja nöyräksi. Olenkin todella iloinen, että vilskeestä ja vilinästä huolimatta, olen onnistunut elämään tätä vaihetta elämässäni todella täysillä ja nauttien hetkessä eläen. Vaikka kyse oli vain pienestä mielen preppaamisesta ja siitä, miten asian itselleni esitin ja millaiseksi ajatusmaailmani käänsin, oli vaikutus aika melkoinen. Joskus onnellisuus on vain päätös, joka on itse tehtävä.

Toisin sanoen tänne kuuluu siis pääasiassa vain hymyissä suin aktiivisen aikataulun kanssa elämistä, ja yksi monista hymyä herkäksi vetävistä kokemuksista kiireen keskellä tällä viikolla oli muun muassa radiohaastattelu Suomipopilla Jenni Alexandrovan ja Sami Kurosen showssa. Jenni ja Sami jututtivat Sport Girl 2016- ohjelmasta, ajatuksistani ja motiiveistani urheilua ja hyvinvointia kohtaan, mutta myös melko tiukoillakin kysymyksillä koskien päälajiani eli fitnesstä. Mikäli radiosta juttua et kuullut, haastatteluni on kuitenkin videolta nähtävissä Suomipopin sivuilta kahdessa osassa. Haastatteluuni pääsetkin TÄSTÄ .

Tämä viikko huipentuu vielä tänään Hoitola Bravan asiakasiltaan, jossa itsekin olen mukana juttelemassa ja osallistumassa. Mikäli siis satut tulemaan paikalle, tule ihmeessä moikkailemaan ja juttelemaan!  Ensi viikolla taas lisää ja maanantai alkaakin melko jännittävästi meidän ohjelman debyytillä…. eivät nämä perhoset varmaa koskaan lopu, hehe!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen 25-vuotias urheilijaneitonen ja kasvatustieteiden maisteri. Olen yhdistelmä intohimoista elämäntapa- ja kilpaurheilijaa. Tervetuloa seuraamaan blogiani, jossa urheillaan ja panostetaan hyvinvointiin tunteella.
Kilpaurheilussa päälajini on fitnessurheilu.

Seuraa minua myös muualla somessa:

INSTAGRAM: @mimosaisomaki

SNAPCHAT: mimosa.i

KOTISIVUT: www.mimosa.isomaki.us 

MUN TREENARI: Mental Power - päiväkirja

Sport Girl 2016

Teemat