Viime aikoina ympärilläni on toisteltu yhtä samankaltaista fraasia. Sen perusperiaate kuuluu jotakuinkin niin, että joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa kaksi vaihtoehtoa on "yhtä huonoja". Ja miten silloin kannattaa monen mielestä toimia? Olla tekemättä yhtään mitään.

Väite tulee usein esiin vauvamaailmassa. Vauvat nimittäin saavat monenlaisia rokotuksia kaikenlaisia ikäviä tauteja vastaan. Kunnes sitten käy niin, että jonkun vauva saa rokotuksista kuumeen tai parin päivän ripulin. Asia nostetaan esiin vauvapalstoilla: En olisi ottanut, jos olisin tiennyt, että rokotuksesta tulee kipeäksi. Mikä järki on rokottaa, jos tauti tulee kuitenkin?

Ja pian ne vanhemmat, joilla rokotukset ovat vielä edessä, pohtivat, pitäisikö rokottaminen jättää väliin. Koska molemmat vaihtoehdot "kuulostavat yhtä huonoilta".

En halua vähätellä sitä v*tutusta, joka kipeän lapsen kanssa voi olla. En silti ymmärrä, miten kukaan voi asettaa sanat "kurkkumätä" tai "hinkuyskä" samalle viivalle parin päivän kuumeilun kanssa.

Itse olen sairastanut hinkuyskän, vaikka minut on sitä vastaan rokotettu (kyllä, silloinkin sen voi saada, joskin lievempänä versiona). Olin 11-vuotias ja juoksin öisin yskänpuuskissani paniikissa ulos pakkaseen - minusta tuntui, että tukehdun. Ajattelin, että ulkona on happea. 

En todellakaan haluaisi tietää, miltä hinkuyskän rokottamaton versio tuntuisi kymmenen vuotta nuoremmalla pienellä ihmisellä. Tietysti olen harmissani, jos lapseni tulee rokotuksista kipeäksi. Kestän sen kuitenkin ilomielin, kun muistan sen 11-vuotiaana kokemani öisen kauhun.

"Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä huonoja" -fraasi toistui myös, kun nykyinen asuinmaani valitsi presidentin. Moni suomalainenkin kertoi polleana, kuinka ei taatusti äänestäisi kumpaakaan vaihtoehtoa, kun kerran vaihtoehdot ovat noin surkeat. 

Edelleen: Ymmärrän, että se toinenkaan vaihtoehto ei välttämättä aiheuttanut kaikissa riemunkiljahduksia. En silti ymmärrä, miksi niin moni jätti äänestämättä. Aina on olemassa vaihtoehto, joka on ainakin himpun verran parempi kuin se toinen. Jos saan valita, otanko kahden päivän kuumeen vai hengenvaarallisen influenssan? Jos saan valita, valitsenko ehdokkaan, joka ei ehkä edusta kaikkia arvojani vai sen, jonka alaisuudessa joudun joka aamu pelkäämään, että mitä seuraavaksi?

Nimittäin siltä tämä meno on taas alkanut tuntua. 

Kuin tukehtuisi.

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat