Suomalainen euroviisuinstituutio on kriisissä. Kyllä, vuosi on 2016 ja suomalainen euroviisuperinne ei voi hyvin. Se voi itse asiassa erittäin huonosti.

Olemme tarponeet läpi 1990-luvun luuserivuosien, olemme käyneet läpi vuoden 2000 kaltaisia skandaalikarsintoja, jolloin jätimme valitsematta Nightwishin ja Nylon Beatin kaltaisia nimiä. Sitten tuli vuosi 2006 ja ihmeteko nimeltä Hard Rock Hallelujah. Sen piti olla käännekohta Suomen euroviisuhistoriassa: Meidän ei tarvitsisi enää koskaan hävetä. 

Jonkin aikaa meillä menikin ihan mukavasti. Finaalipaikkoja tuli säännöllisesti, mitä voi nykyaikana pitää hyvänä saavutuksena. Vuonna 2014 Softengine sijoittui upeasti yhdenneksitoista, mikä olisi voinut olla Lordin kaltainen merkkipaalu: Nyt vakiinnutamme asemamme TOP15 -maana. Toisin kävi, Suomi onkin vakiinnuttanut asemansa luusereiden joukossa. Kahtena edellisenä vuonna emme ole päässeet edes finaaliin, semifinaalissakin olemme olleet jumbokastissa. Samaan aikaan muuan Ruotsi on voittanut ja napannut viidennen sijan.

Suomen euroviisujen alennustilasta kertoo, että kun Suomen euroviisuehdokkaat julkistettiin eilen, suurimman mediahuomion sai ruotsalainen Günther pääasiassa ruotsalaisten biisintekijöiden tekemällä kappaleella. Siis se Günther, joka joskus 2000-luvun alussa sai jonkinlaista mainetta hassunhauskoilla bilekappaleilla. Ja suomalaiset ovat innoissaan: Kyllähän me nyt Güntherin lähetämme euroviisuihin! Sehän on ehkä jossain tunnettukin, silloinhan euroviisuissa pärjää! Lisäksi huumoriartistit erottuvat ja euroviisuissa pitää erottua! Ja ruotsalaiset muutenkin menestyvät aina!

Suomalaiset ovat vuosikausia paheksuneet muita maita, jotka lähettävät euroviisuihin ruotsalaisia tilaustöitä (tätä harrastetaan esimerkiksi Azerbaidžanissa). Nyt somen perusteella suomalaiset haluavat lähettää Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi euroviisuedustajaksi ruotsalaisen takavuosien parin pikkuhitin ihmeen.

Kärjistettynä vähän sama kuin Pizza Enrico hakisi Ruotsin Melodifestivaleniin ja ruotsalainen media ja yleisö sekoaisi innostuksesta.

Pystyttekö kuvittelemaan kyseisen tilanteen? En minäkään.

En tiedä, kelle Suomen euroviisukarsintoja tai siis UMK:ta nykyään tehdään. Suomessa on suuri euroviisufanien joukko, joka ennen ja jälkeen Lordin teki valtavasti töitä sen eteen, että euroviisuista tulisi koko Suomen kansanhuvi. (Vaikka euroviisukarsintojen muuttuessa UMK:ksi levitettiinkin sitkeästi väitettä, että se piti tehdä siksi, että euroviisufanit olivat "omineet" euroviisukarsinnat.) Nyt euroviisukarsinnat ovat ajautuneet tilanteeseen, että ne eivät kiinnosta euroviisufaneja mutta eivät tavallistakaan kansaa, ainakaan katsojalukujen perusteella. 

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen: Euroviisut on edelleen sävellyskilpailu, jossa pärjää hyvällä kappaleella. Suomessa tehdään valtavasti hyvää musiikkia. Hyviä sävellyksiä on mukana myös ensi vuoden UMK:ssa, Norma Johnin Blackbird mainitakseni. Ja silti mediassa hehkutetaan vain Güntheria. 

Ongelman ydin on siinä, että nykyisenä someaikakautena huomiota on vaikea saada, jos artistin nimi on suurelle yleisölle täysin tuntematon. Kun ennen vanhaan euroviisukarsinnat kulkivat ihan rehellisesti nimellä "euroviisukarsinnat", saatiin mukaan myös niitä suurelle yleisölle tunnettuja nimiä ja tällöin mukaan oli hyvä ympätä myös tuntemattomia artisteja. Itse euroviisuissa on aivan sama, onko artisti Suomessa tunnettu vai ei. Esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivät ei montaa pistettä onnistunut saamaan, vaikka mediahuomio Suomessa oli valtava.

Mutta se, että Suomen euroviisuista vastaava poppoo joutuu haalimaan Suomen karsintoihin vetonaulauksi Güntherin, kertoo aika paljon nykytilasta. (Eikä muuten olisi ihme, vaikka Günther olisi yrittänyt päästä Ruotsin euroviisukarsintoihin, ja kun ovet sinne eivät auenneet, hän siirsi katseensa naapurimaahan.) 

UMK haluaa olla uuden musiikin kilpailu, mutta silti tänäkin vuonna mukaan haluttiin ottaa artisti, joka on muihin verrattuna tunnettu. Kilpailun pitäisi olla joko reilusti täysin uusien artistien kilpailu tai sitten mukaan pitäisi saada houkuteltua enemmän tunnettuja nimiä.

Euroviisupiireissä liikkuu huhuja, että Suomessakin olisi edelleen monia menestyviä artisteja, jotka voisivat euroviisukarsintoihin osallistua. Mutta esimerkiksi Jari Sillanpään (jonka viimeisin albumi oli huikean hyvä!) olisi täysin älytöntä lähteä hakemaan euroviisupaikkaa kilpailusta, joka tuntuu olevan suunnattu uusille artisteille. 

Sillanpää ja kaikki muut euroviisukeikkaan myönteisesti suhtautuvat pitkän linjan artistit: Tulkaa esiin! Kertokaa, miksi teitä näkyi euroviisukarsinnoissa vielä seitsemän, kahdeksan vuotta sitten, mutta ei enää, kun kilpailun nimeksi tuli UMK.

Siltsu, tarvitsemme sinut pelastamaan uppoavan suomalaisen euroviisulaivan. 

Kohta voi olla liian myöhäistä. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat