Pari päivää sitten Facebook-feediini ilmestyi mainos: Jennifer Lopez esiintyisi Miamissa ilmaiskonsertissa tukeakseen Hillary Clintonia. Konsertti järjestettäisiin aivan kotimme vieressä sijaitsevassa puistossa ja sen tarkoitus olisi kannustaa ihmisiä ääniuurnille. Klikkailin mainosta eteenpäin, siinä pyydettiin antamaan tietonsa ja ilmoittautumaan keikalle. That's it - näin sinne sai varattua lipun. Joskin ilmoittautumisessa korostettiin, että tämä varaus ei olisi mikään takuu keikalle pääsemisestä, mutta ilman ilmoittautumista sinne ei ainakaan pääsisi.

Pian miamilaismedia alkoi kertoa, että myös itse Clinton osallistuisi konserttiin. Tästä olin erityisen innoissani: Clinton on todennäköisesti tuleva presidentti, joten olisi todella hienoa päästä näkemään hänet lähietäisyydeltä näin historiallisessa tilanteessa. 

Rekrytointia ja kampanjointia 

Tänään lauantaina suuntasin suomalaisystäväni kanssa keikkapaikalle. Lähdimme paikalle hieman ennen kello kolmea, sillä keikan alkamisajaksi oli ilmoitettu 17.30 ja ovet oli luvattu avata kello 16.30. Järjestelyt toimivat hyvin: Meitä pyydettiin heti näyttämään ilmoittautumisvahvistus sähköpostista ja näin saimme ihan oikeat liput käsiimme.

Vapaaehtoiset eivät suinkaan keskittyneet vain lippujen jakamiseen, vaan myös rekrytoimiseen: Jonossa seisovia yritettiin saada vapaaehtoiseksi Clintonin tilaisuuksiin ja myös äänestämisen tärkeydestä muistutettiin jatkuvasti. Kuulemma viimeisten galluppien mukaan tilanne Floridassa on todella tiukka, ja mikäli Clinton häviää Floridassa, voi koko peli olla sillä selvä. Paikalle purjehti myös pinssimyyjä, jolta ostin nasty woman -pinssin.

Poliittinen peli oli toki käynnissä koko ajan. Jonoa kiersi Trumpia tukeva auto, jonka etupenkillä istui Clinton-naamariin sonnustautunut henkilö. Auto oli varustettu kylteillä, joissa muun muassa vaadittiin Clintonia vankilaan. Vastaiskuksi kyseisen auton perään kurvasi demokraattien auto, jonka valotaulu pyöritti Michelle Obaman lauseita. 

(Vieressämme jonottaneet hollantilaiset yrittivät vitsillä alkaa huudella Trumpin nimeä, kun muut jonottajat huusivat Clintonia. Enpä ehkä itse alkaisi tässä kiristyneessä poliittisessa tilanteessa kokeilemaan onneani tuollaisella "vitsillä".) 

Jonossa vierähtikin useampi tunti, sillä ovet avattiin vasta 17.30 - miamilaiseen aikakäsitykseen tottuneena tässä ei sinänsä ollut mitään yllättävää. Turvatarkastukset olivat erittäin tiukat ja niitä olivat pitämässä Secret Service -liivein varustautuneet tyypit.

Kuin festarit

Itse keikkapaikka oli Bayfront Parkissa sijaitseva amfiteatteri. Lipuissamme luki, että paikkamme sijaitsi nurmikolla ja ihmettelimme hetken, ketkä pääsevät edessä olevaan penkkikatsomoon, siellä kun ei ollut toistaiseksi ketään.

Alueella oli ruoka- ja olutkojuja kuin missä tahansa festareilla ja nappasimmekin pahimpaan nälkään hodarit. Festarityyliin alueella oli myös bajamajoja, ja palatessani bajamajareissultani ABC:n toimittaja huikkasi luoksensa ja pyysi kommentteja - tyyppi oli kiinnittänyt huomiota siihen nasty woman -pinssiini. Vaikka olen itsekin toimittaja, niin olipa yllättävän vaikeaa joutua yhtäkkiä haastateltavaksi ja vielä englanniksi: "Miksi olet täällä? Miksi olet täällä vaikka et saa äänestää? Miksi tuet Clintonia? Miksi et tue Trumpia?"  No, sainpahan sanottua, että meillä on Suomessa ollut jo naispresidentti, joten haluan, että sellainen nykyiseenkin asuinmaahani tulisi.  Eipä tuo haastattelu välttämättä minnekään edes päädy, mutta kokemuksena varsin mielenkiintoinen!

Kun palasin bajamaja/haastattelureissultani, meille lyötiin kouraan liput niille eturivien penkeille. Selvisipä siis sekin mysteeri, sinne pääsi siis täysin tuurilla. (Toki paikalla oli käsittääkseni myös oikeasti VIP-lipuista maksaneita. Ilmeisesti 5000 dollarilla olisi saanut paketin, jolla olisi päässyt tapaamaan Jenniferiä.)

Illan kohokohta

Itse tapahtumat alkoivat monta tuntia myöhässä. Lavalla kävi useampi miamilaispoliitikko tukemassa Clintonia (muun muassa senaattoriksi pyrkivä Patrick Murphy, Florida äänestää senaattoristaan samana päivänä kuin presidentistä) ja toki kansallislaulukin laulettiin. Joka välissä muistutettiin, että äänestäkää, äänestäkää, ennakkoäänestys on nyt käynnissä. 

Ja sitten: Lavalle tuli Marc Anthony. Yleisö villiintyi. Anthony lauloi. Sen jälkeen hän kuulutti lavalle ex-vaimonsa Lopezin. Lopezin show oli todella vaikuttava: Siihen oli ympätty taustalle hidastettuja puheita muun muassa Clintonilta, Barack Obamalta, Michelle Obamalta ja John F. Kennedylta. Lopezin viesti oli selvä: Hän on nainen ja hän on latino. Trump ei tue naisia eikä latinoita, joten siksi Clinton on ainoa vaihtoehto. Oli suorastaan maaginen hetki, kun Jennifer lauloi Aretha Franklinin Respectin ja vaati kunnioitusta edustamilleen ihmisryhmille.

Ja sitten hän pyysi lavalle "tulevan presidentin". Clinton saapui jammaillen paikalle. Lopez, Anthony ja Clinton kaulailivat ja Clinton puhui muutaman sanan "Hillarya" mylvivälle yleisölle. Pääpointtina: ÄÄNESTÄKÄÄ. 

Sekä: "Just remember no matter how low our opponents go, we go high. And no matter what they throw at us, we don't back down, not now, not ever." 

Ja sitten Jennifer kruunasi koko illan esittämällä On the Floorin. Voi jösses tämä artisti osaa muuten esiintyä! 

Kotimatkalla yritin vielä ostaa Clinton-paitaa, mutta se ei onnistunut - en nimittäin ole USA:n kansalainen. Ehdokkaat eivät saa myydä vaalikamaa ulkomaalaisille, sillä ulkomaalaisilta ei saa ottaa vastaan rahaa kampanjointia varten. Pinssimyyjä ei edustanut kampanjaa, joten tällaista vähän epävirallisempaa kamaa liikkuu kaduilla myös. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat